Kuutio

Pokkasin palkinnon dippatyöstä. Luksusta ja mahtavaa.

“Life is like a Pirkan mild chili: as a general rule of peppers, but every now and then inexplicably customs duties.” (alkuperäinen postaus)

Lisää aiheesta:

Google kääntää nettisivut suomeksi (Tietokone-lehti)

Sain lainaksi Heliltä Helvetica-dokumentin. Oikein mainio, parhaat fonttimaakarit kommentoivat Helveticaa 80 minuutin ajan. Dokkarissa sivutaan myös yleisemmin graafisen suunnittelun filosofiaa, tosin melko kevyellä otteella. Pöydillä on Appleja ja hyllyt ovat järjestyksessä.

Tämän vuoden reissu veljien kanssa tehtiin Sloveniaan. Pienessä maassa pääsi kätevästi autolla liikkumaan ja moottoritiet olivat hyvässä kunnossa. Maahan mahtuu germaanista vuoristomaisemaa ja välimeren ilmastoa.

UNESCO-suojellut Skocjanin luolat olivat erityisen vaikuttavia — 3 kilometriä luolastoa ja luolat parhaimmillaan niin valtavia, että niihin olisi mahtunut kokonainen ilmalaivue. Hetkittäin tuntui, kuin olisi ollut Indiana Jones -leffan kulisseissa.

Piran oli mukava pieni kylä välimeren rannassa jossa oli mainio pieni Max-hotelli.

Myös luolan suulle rakennettu Predjaman linna oli hieno ja näkemisen arvoinen.

Monissa palveluissa, esimerkiksi meidän sarjakuvageneraattorissa, käyttäjät voivat antaa pisteitä kohteille. Sarjakuvageneraattorissa kohteet ovat sarjakuvia, IMDB:ssä elokuvia ja muissa palveluissa esimerkiksi musiikkikappaleita tai kirjoja.

Palveluissa käyttäjälle voidaan näyttää lista kaikkein suosituimmista kohteista. Ongelmana kuitenkin pelkkää pisteiden keskiarvoa käytettäessä on, että tyypillisesti kärjessä on monia kohteita jotka ovat saaneet vain yhden arvostelun, kun taas kohteet joilla on monta arvostelua eivät juuri koskaan saa täyttä pistemäärää (esimerkiksi viittä tähteä).

Tämän pohjalta tulee mieleen, että pisteitä voisi painottaa siten, että kohteet, joilla on vähän arvosteluja, saavat pisteitä jotka ovat lähempänä kaikkien arvostelujen keskiarvoa, kun taas paljon arvostellut kohteet saavat pisteen joka on lähellä kohteelle annettujen pisteiden keskiarvoa. Tämän menettelyn voi perustella tilastomatemaattisesti bayeslaisella mallilla.

Tilastotieteilijä Andrew Gelman on kirjoittanut blogiinsa hyvän, tilastoteknisen intron aiheeseen. Ehkä hieman helpommin lähestyttäviä ovat The Brothin Bayesian Rating - how to implement a weighted rating system ja Life with Alacrityn Collective Choice: Rating Systems -artikkelit.

Menetelmä on sekä elegantti että helposti toteutettavissa, mikäs sen mukavampaa?

Saatiin vihdoinkin kirjoitettua kunnollinen artikkeli meidän verkonklusterointimenetelmästä. Artikkeli löytyy myös arXiv-preprint-tietokannasta: Component models for large networks. Nyt täytyy vain toivoa, että artikkeli hyväksytään julkaistavaksi!

Käytiin Heino Pitkäsen vinkin innoittamana Päivälehden museossa Ludviginkadulla katsomassa Intertype-latomakonetta, joka vastaa hyvin pitkälti Linotypeä. Museossa on työnäytöksiä viikonloppuisin, joissa näytetään, miten latomakone ja painokoneet toimivat. Entiset Hesarin latojat kertovat innolla, kuinka ladonta aikanaan tapahtui. Intertype-latomakone on saatu toimimaan aivan vastikää ja sen ympärillä hääräsi innokkaita harrastajia ihmettelemässä, kokeilemassa ja muistelemassa miten laite toimikaan.

Ehdottomasti kiinnostava kokemus ja mikä parasta, sisäänpääsy museoon on ilmainen!

Työnäytösten ohjelma löytyy museon verkkosivuilta (Word-dokumentti). Näytökset ovat klo 12-14 (jota ei mainita verkkosivuilla).

Tulevien työnäytösten ajat:

12.–13.4. käsinladonta ja kohopaino
26.–27.4. metalli- ja paperitaitto sekä kohopaino
10.–11. 5. käsinladonta ja kohopaino
24.–25.5. metalli- ja paperitaitto sekä kohopaino

Käytiin helmikuussa lomalla Madeiralla. Kohde valittiin lähinnä sen perusteella, missä kohtuullisen lähellä olisi lämmintä ja pääsisi ulkoilemaan tähän aikaan vuodesta. Reissu oli hyvä, tehtiin neljä vaellusta, joista kaksi opastetusti ja kaksi omatoimisesti.

Madeiralla on mukava vaellella. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja niitä on paljon. Saarella menee ristiin rastiin levada-kastelukanavia, joiden laidalla on helppo kävellä. Reitit ovat myös pituutensa puolesta harrastelijalle sopivia: suurin osa on käveltävissä 4-7 tunnissa. Teknisesti suurin osa reiteistä ei ole kovin vaikeita. Monet niistä ovat kuitenkin jyrkkien polkujen tai levadojen laidalla, jolloin varsinkin kaiteettomat kohdat saavat jalat mukavasti tutisemaan.

Opastetuilla retkillä oppaanamme oli paikallinen Emanuel, joka puhui innokkaasti kaikkia osaamiaan kieliä: englantia, espanjaa, portugalia ja myös yllättäviä määriä suomea, saksaa, puolaa ja ruotsia. Emanuel esitteli meille “mustikkapuun”, “voikukkapuun” ja “kanervapuun”, jotka kaikki olivat usean metrin korkuisia vaikka muistuttivat muuten paljon suomalaisia serkkujaan. Teimme retket Terras de Aventuran kautta. Samat vaellukset olisi saanut myös suoraan oppaamme yritykseltä selvästi halvemmalla. Emanuel on mainio veikkonen, jota voi suositella lämpimästi.

Opastetuilla retkillä kävimme vehreällä Caldeirão Verdellä ja Boca do Riscon huimalla rantareitillä, joka vei Porto da Cruzista Machicoon. Toinen retki korvasi reitin Pico da Ruivolle, missä sää oli liian sateinen. Omatoimisesti uskaltauduimme Ponta São Lourençon niemimaalle ja Levada Dos Tornosille Montesta Camachaan. Dos Tornosin varrella on viehättävä Hortensia-teehuone ja satametrinen tunneli, jossa taskulamppu on tarpeen.

Vaelluksia varten kannattaa jo ennen matkaa ostaa tai lainata kirjastosta vaellusopaskirja. Niiden avulla voi suunnitella retkiä sekä etukäteen että paikan päällä. Eurooppaan löytyy paljon hyviä vaelluskirjasarjoja, joita vastaisuudessa otamme myös muille matkoille. Mukanamme oli Levadas and footpaths of Madeira (josta on myös suomenkielinen versio) ja Walking in Madeira, jotka täydensivät hyvin toisiaan. Myös Madeira: Rother walking guide ja Madeira: Car tours and walks vaikuttivat päteviltä.

Syömämme ruoka oli saaren pääkaupungissa Funchalissa pääasiassa kummallista tai arkista. Viimeisenä päivänä kävimme kuitenkin mainiossa risottoravintola Risossa (Rua de Santa Maria 274), jonka kaikissa ruokalajeissa oli käytetty riisiä ja mielikuvitusta. Myös sijainti jyrkänteellä myrskyävän meren yllä oli komea. Pisteet purjekankaasta. Quinta Palmeira (Avenida do Infante 17/19) oli hyvä illallisravintola 1700-luvun Quinta-kartanossa.

Madeira-vinkkejä

Lisää Funchalista Telegraphin artikkelissa.

Ravintoloita World Foodie Guidesta

New York Timesin juttu vintage-madeiroista

Timo Kuisman suomenkielinen sivusto levada-vaelluksista

Funchal-webcam

Timesin Madeira-juttu: Madeira dull? Oh no it isn’t

Guardianin juttu Holding back the years

Tyylikäs design-hotelli Madeiralla: Ponta do Sol (jossa emme tosin yöpyneet)

Tripadvisorin keskusteluketju pienistä ravintoloista Funchalissa.

YouTubessa on pari inspiroivaa pätkää, joissa on animoitu typografiaa. Työkaluna on käytetty tyypillisesti Adoben AfterEffects-ohjelmistoa. Tekniikat ovat toki samoja joita käytetään elokuvien alkutekstien tekemiseen.

Devil’s Advocate in typography

Pulp Fiction in Typography

Duck and Cover

The Hush Sound - The Lions Roar

Live out loud

31.1. ja 1.2. Ansa

SibaFestin osana on tällä viikolla Ansa-esitys, johon Janne Pulkkinen on tehnyt visuaalisen maailman reaaliaikaisella grafiikkajärjestelmällään. Musiikeista esityksessä vastaa Milla Viljamaa ja Vesa Norilo. Lisäksi esityksessä on sirkusta ja tanssia. Janne on puhunut esityksestä jo pitkään ja sitä on jo harjoiteltu moneen kertaan, joten pitäähän sitä käydä katsomassa! (Ostettiin jopa porvalillisesti liput etukäteen Lippupisteestä). Ansasta myös Milla Viljamaan kotisivulla.

31.1.-10.2. Anssi Pulkkinen

Anssilla on näyttely Kuvataideakatemian Kasarmikadun galleriassa 31.1.-10.2. Anssin työt ovat usein aika oivaltavia, niitä on hauska käydä ihmettelemässä. Tietoa Anssin näyttelystä.

25.1-26.1

Gallows Bird -pubissa on Real Ale -päivät 25.-26.1. Silloin pitäisi varmaan käydä paikan päällä maistamassa ihmeistä Brittein saarilta. Myynnissä on silloin 13 eri hanaolutta, kahta siideriä ja kahta pullossa kypsytettyä olutta.

23.1-27.1

Docpoint-festivaalia vietetään 23.-27.1. Ohjelmistossa on muun moassa Arto Halosen Pyhän kirjan varjo, joka on dokumentti Turkmenistanin diktatuurista. Ohjelmavihossa kehuttiin myös Matka-dokkaria, joka voisi olla joko kiinnostava — tai todella tylsä. Ulrich Seidl-dokkarit (Dog Days) voisivat shokeerata liiaksikin. Manufactured landscapes vaikutti niin kiinnostavalta, että meinasin jo ennen joulua ostaa sen DVD:llä. Ja jos maailman tuska alkaa ahdistaa, voi katsoa dokumenttia vaikka vanhojen ihmisten rakkaudesta. Vielä lattareitakin olisi.

3.2

Laskiaissunnuntai. Silloin kannattaa muistaa pullat ja kuumat kaakaot, vaikka mäkeä ei pääsisikään laskemaan!

Katselin eilen äidin kirjahyllyä, jossa oli kaksi kirjaa, jotka herättivät huomioni kauniilla ulkomuodollaan. Toinen kirjoista oli joku Daniel Katzin kirja ja toinen oli Risto Ahden Runeberg-suomennos Idyllejä ja epigrammeja (kansi täällä).

Kirjoja vähän selailtuani huomasin, että molempien graafisesta asusta on vastannut WSOY:n Mika Tuominen. Pienellä Googletuksella selvisi, että samainen Tuominen on tehnyt myös Ilkka Remeksen kirjojen kannet, joista en voi sanoa erityisemmin pitäväni. Mutta ehkä kyse on vain eri tyylilajeista? “Arttu on vain yksi genre”, kuten Katri saattaisi sanoa.

Yksi Mika Tuomisen haastattelukin verkosta löytyi.

Elämä on kuin Pirkan miedot chilit: yleensä paprikaa, mutta aina silloin tällöin käsittämättömän tulista.

Eksyttiin viime viikonloppuna kävelemään rantaa pitkin Hanasaaresta Lauttasaareen, kun aurinko paistoi kauniisti pakkassäällä. Jatkettiin matkaa Lauttasaaren kärkeen, josta löytyi siirtolamökkialue, jossa emme olleet kumpikaan koskaan käyneet.

Näin syksyllä alue vaikutti kovin satumaiselta. Meren rannassa sikin sokin heiteltyjä, eri värisiä pikku mökkejä. Ilmeisesti mökit ovat alun perin HKL:n työntekijöille ja sotaveteraaneille tarkoitettuja, mutta nyt niissä viettävät kesää heidän perillisensä, jos oikein ymmärsin netin perusteella. Joku joka tietää mökeistä tarkemmin voi valistaa aiheeseen liittyen!

Oikein kiehtovaa paikallismatkailua! Tutuillakin nurkilla voi tehdä yllättäviä seikkailuretkiä!

Lauttasaari.fi-sivustolla on tietoa mökkikylän historiasta.

Sain luettua viime viikolla viime joulun lahjakirjan, Gallen-Kallelan elämänkerran Minä palaan jalanjäljilleni, joka on Janne Gallen-Kallela-Sirénin (ks. Ylen elävä arkisto), Akselin pojanpojanpojan, kirjoittama.

Kirja antoi kiinnostavia näkökulmia taiteilijan elämään ja siinä oli kiinnostavasti nivottu yhteen Euroopan taidehistoriaa — ja historian avaintapahtumia — Akseli Gallen-Kallelan elämänvaiheisiin. (Kritiikkiä kaipaaville: tyly arvostelu kirjasta Turun yliopiston Agricola-sivustolla).

Kirjan pohjalta heräsi myös kiinnostus Gallen-Kallelan jättämiin jälkiin Helsingissä. Ehkä pääkaupunkiseudulle voisi hahmotella jonkinlaisen kierroksen, jossa kävisi läpi Gallen-Kallelan töitä ja muuten tärkeitä paikkoja.

Seuraavat kohteet pääsisivät mukaan kierrokselleni:

Niemelän torppa Seurasaaressa, jonka Akseli Gallen-Kallela ja arkkitehti Yrjö Blomstedt löysivät Konginkankaalta.

Tarvaspää, Gallen-Kallelan koti, nykyisin museo, Espoossa (suljettu muuten tämän viikon perjantaihin asti).

Gallen-Kallelan työt Ateneumissa: Ensi opetus ja Aino-taru.

Kansallismuseon holvien Gallen-Kallelan freskot.

Olisikohan muita kiinnostavia kohteita?