Kuutio

Kiasman Horror Vacui -näyttely oli hyvä. Tennispalatsin taidemuseon Surrealismi-näyttelypitäisi varmaan nähdä ja Osmo Valtosen hiekkapiirtureita voisi käydä ihmettelemässä EMMA:ssa Espoossa — ne kun ovat kovin generatiivisia.

Hyviä juttuja Barcelonan-reissulta alkuvuodesta: Barcelonan historiallinen museo, jonka kellarissa oli mainioita roomalaisaikaisia raunioita ja Miro-museo, jonka rakennuksen modernismi oli poikkeuksellista aikansa tunkkaisessa Espanjassa.

La Crema Canela oli mukava pieni ravintola, jonka set-menu päivällä oli maistuva. Illalla paikka oli täynnä ja saimme tyytyä terassiin — sisätila olisikin ollut liian savuinen vauvan kanssa.

Matkalla lueskelin Hughesin Barcelona-kirjaa, jonka lainasin muistaakseni Kansiksen kirjastosta. Kirja on aika raskasta settiä, mutta pätkät Miro-museosta ja siitä, kuinka Barcelonalaiset itse eivät ole ymmärtäneet kuin vähitellen Gaudin päälle (turismin myötä), olivat kiinnostavia.

Myös Eixamplen historia ja alkuperäiset suunnitelmat sitä varten ovat mielenkiintoisia huomioonottaen miten tylsä alueesta monilta osin lopulta tuli: alun perin Eixamplen kortteleissa piti olla paljon tilaa puistoille ja yhteisöllisiä päiväkoteja, sairaaloita yms.

Voisi olla hauskaa visualisoida osakedataa aikajanalla siten, että lähtöpisteessä kaikki osakkeet olisivat 100%:ssa ja sitten ne hiljalleen erottuisivat toisistaan menestyksensä mukaan. Näinhän muutamia osakkeita saa verrattua vaikkapa Google Financella. Ajatuksena oli, että piirtäisi samaan kuvaan vaikkapa kaikki Helsingin Pörssin tai NASDAQ:n osakkeet.

Lisäksi voisi kokeilla klusteroida osakkeita sen mukaan, mitkä tapaavat nousta tai laskea samoina päivinä. Jos olisi laiska, tähän voisi käyttää esimerkiksi verkkoklusterointimenetelmiä tai vaikkapa LDA:ta (sanat ovat osakkeita ja dokumentit päiviä jolloin osakkeet nousevat tai laskevat). Näitä osakeklustereita voisi sitten esittää graafissa eri värein.

Oikeastaan kurssien plottailu olisi helppoa jos vain saisi datan jostakin. Jenkkiosakedataa löytyy helposti verkosta, mutta suomalaisten osakkeiden historiallinen data pitäisi varmaan scrapettaa jostakin verkkopalvelusta.

Yahoolla on helppo web-service, jolla saa historiaalista osakedataa. Siihen löytyy myös valmista Python-koodia. Tämä koodiesimerkki ja sen kommentit näyttivät myös toimivilta.

Olen katsellut viime päivinä sitä, kuinka aurinko kiertää meidän pihan yli ja heittää varjon eri aikoihin eri suunnista.

Voisi olla kiinnostavaa ottaa time-lapse kuvasarja pihasta vaikkapa tunnin välein ja sitten värjätä kuvat siten, että aamun kuvat olisivat punaisia, illan kuvat sinisiä ja päivän kuvat jotain siltä väliltä. Näiden yhdistelmänä saisi yhden kuvan, jossa eri alueet olisivat värjäytyneitä joko punaisiksi tai sinisiksi riippuen siitä, onko niitä valaissut aamu- vai ilta-aurinko.

Olisi hauskaa tehdä palvelu, jossa visualisoitaisiin karttoja uusin tavoin. Siis Google Maps -tyylinen saitti, jossa kartat eivät olisi tylsän karuja, vaan näyttäisivät vaikkapa merirosvokartoilta, 70-luvun modernilta sci-filtä tai jollakin muulla tapaa tyylitellyiltä.

Tällaisen voisi varmaankin toteuttaa Mapnikia tuunaamalla OpenStreetMapin datalla. Tuunaamista pitäisi kuitenkin tehdä jonkun verran, sillä Mapnikin perusrenderöinti perustuu siihen, että renderöijälle annetaan postscript-tyylisiä piirtokomentoja (”piirrä kolmen pikselin paksuinen musta viiva pisteestä x pisteeseen y”), minkä abstraktiotaso olisi liian matala hienojen karttojen tekemiseen. CloudMaden työkaluilla voi jonkin verran tuunata karttojen ulkoasua, mutta oikeastaan haluaisin tehdä vielä jotain selvästi rikkaampaa. Toinen vaihtoehto olisi tuoda vaan karttadata vaikkapa osm2pgsql-työkalulla tietokantaan ja sitten tehdä datalle aivan oma renderöijä.

Karttojen hienoa piirtämistä ei ole akateemisellakaan puolella tutkittu vielä turhan paljon — aiheesta voisi saada aikaan vaikkapa väikkärin. Berkeleyn visualisointilabrassa on tehty isometrisiä turistikarttoja. Stanfordissa on tehty kahdeksan vuotta sitten automaattisesti reittikarttoja.

Sitten vaan merirosvokarttapalvelu pystyyn, josta painettuja karttoja voisi ostaa vaikkapa viiden euron kappalehintaan tai t-paitoina. Palvelun voisi suunnata lapsille ja geocachettajille!

Oho, joku on hahmotellut jotain tämän suuntaista mutta vaan perus-Flash-filttereitä käyttäen. Oikeassa piraattikartassa pitää olla meressä lohikäärmeitä!

Tate Modernissa oli muuten iPhonea käytetty audioguidena. Ihan hauska idea ja laite toimi tehtävässään melko hyvin. Mukavaa oli, että ääniopastuksiin oli saatu iPhonen avulla mukaan kuvia ja videoita.

Vielä yksi mieleen jäänyt asia jäi blogaamatta Lontoon osalta: kiinnostava vitriini British Museumin Abbasi-näyttelystä, jossa oli Šaahin aikainen kolikko. Iran (Persia) tarvitsi rahaa Intialaisten kanssa käytävän kaupan välineeksi. Iranissa ei kuitenkaan louhittu kultaa eikä hopeaa joista tehdä kolikoita. Tämän vuoksi hopeakolikot piti tehdä sulattamalla eurooppalaisia rahoja.

Eurooppaan hopeaa saatiin valtavia määriä Potosísta, nykyisen Bolivian alueelta. Siellä paikalliset alkuperäisasukkaat tekivät töitä pienellä palkalla kaivoksissa kun Espanjalaiset keräsivät rikkaudet. Tuhansittain alkuperäisasukkaita kuoli, jonka vuoksi kaivoksiin alettiin tuoda orjia Afrikasta. 1500-luvulla Potosí oli yksi maailman suurimmista kaupungeista. Potosíssa on edelleen hopeakaivoksia, joissa paikalliset louhivat suonenjämiä vaarallisissa oloissa rikastumisen toivossa.

Globaali vaihdanta ja markkinatalous toimi 1500-luvulla ja kuljetti hopeaa Etelä-Amerikasta Euroopan kautta Iraniin kaupattavaksi Intiaan. Se toi myös seikkailijoita ja kauppiaita Euroopasta, kuten Robert Shirleyn, Iraniin, sekä Iranilaisia kauppamiehiä Eurooppaan.

iPhone kiehtoo paljon jo meidän yhdeksän kuukauden ikäistä tytärtä ja kuulemma jo hyvin pienet lapset oppivat sitä käyttämään. Onkohan iPhonelle tehty pikkulasten pelejä tai interaktiivisia tarinoita? Sellaisia, joissa voi vaikkapa klikkailla hahmoja ja aukeaa uusia näkymiä sekä kuuluu ääniä.

Itse asiassa, pitäisi tehdä verkkopalvelu, jossa tällaisia interaktiivisia tarinoita (vertaa pinot HyperCardissa) voisi tehdä helposti ja sitten vaan softa iPhonelle, jolla niitä voi katsoa. Tietysti iPhonen lisäksi niitä pitäisi voida katsoa myös tavallisella selaimella.

Jäin tänään kookoskeiton äärellä pohtimaan, miten pilkkoa suorilla veitsenleikkauksilla sipuli niin, että paloista tulee mahdollisimman samankokoisia? Säteittäin paloittelemalla sisimmistä sipulikerroksista tulee paljon pienempiä paloja kuin ulommista. Ongelma tulee vastaan jos haluaa isoja sipulinpaloja — pieneksi kuutioidessa paloista saanee helposti suurin piirtein samankokoisia. Tätä voisi varmaan simuloida.

Lontoon-matka sujui mukavasti — aurinko paistoi ja majapaikka Marylebonessa oli sijainniltaan täydellinen. Marylebone High Streetiä oli mukava käppäillä rattaiden kanssa ja Oxford Streetin kulmille pääsi muutamassa minuutissa.

Majoittuminen Lontoossa ei ollut viime hetken varaajalle mitenkään ilmaista — vaikka varmaan ahkera tinkiminen olisi voinut auttaa. Muuten kuitenkin Lontoon hintataso oli miellyttävä ja vanhalla nyrkkisäännöllä “ajattele, että punta vastaa euroa” monet hinnat tuntuivat esimerkiksi ruuan ja kahviloiden osalta maltillisilta. Apple Storessa jotkut tuotteet olivat selvästi Suomea edullisempia. Kirjoja ja levyjä olisi voinut saada myös kohtuuhintaan.

Lähitorin herkkuja

Marylebonen parkkipaikalla oli sunnuntaiaamuna tori, joka näytti kaukaa katsottuna melko vaatimattomalta. Lähemmällä vilkaisulla huomasi kuitenkin, että kojuissa myytävät herkut olivat aivan eri luokkaa kuin mitä Suomessa on missään nähnyt — melkein kaikki oli luomulähituotantoa, ja esimerkiksi kasviskojuissa tuntui siltä, että jokainen munakoiso ja parsanippu oli hellien hoivattu. Lihatiskillä oli mainioita pekonisiivuja ja juustopöydällä herkkujuustoja. Melkein joka kojusta teki mieli ostaa jotakin.

Tuotteistuksesta kertoo se, että tuotteiden alkuperästä oltiin ylpeitä ja monien kojujen kyljessä luki webbiosoite. Toki Marylebone vertautuu alueena ehkä Töölöön tai Punavuoreen ja vastaavia toreja ei löydy jokaisesta brittikaupungista tai -kylästä.

Matkustaminen vauvan kanssa

Yhdeksänkuukautisen vauvan kanssa matkaaminen oli joiltakin osin helpompaa kuin viiden kuukauden ikäisen kanssa reissaaminen koska Saara viihtyi selvästi paremmin rattaissa. Toisaalta taas syöttäminen oli hankalampaa, kun jatkuvasti sai miettiä, missä olisi paras syöttää ja miten ruuan saa lämmitettyä vai syödäänkö kylmänä. Illalla hotellissa Saaran mentyä nukkumaan syötiin take-away-herkkuja muovikupeista.

Brändäys 1500-luvun Iranissa ja 1900-luvun Neuvostoliitossa

Tate Modernissa oli kiinnostava Rodchenko-näyttely ja British Museumissa kiinnostava erikoisnäyttely Iranin šaahi Abbasista. Rodchenko ja muut konstruktivistit pitivät tärkeänä, että vallankumoukselle luodaan oma visuaalinen tyylinsä, jota myös lukutaidoton väki ymmärtää. Lopulta kuitenkin Stalinin myötä konstruktivistien tyyli ja radikaalius sai väistyä konservatiivisemman sosialistisen realismin tieltä.

Kiinnostavaa oli että myös Abbas Iranissa piti omaa yhtenäistä visuaalista tyyliä tärkeänä ja hänen aikakaudellaan kulhot, kankaat ja rakennukset koristeltiin yhteinäisellä ornamenttityylillä, joka sisälsi värikkäitä ristimuodostelmia (tarkemmin aiheesta).

iPhoneen kannattaa hommata heti ostaessa silikoninen taustasuoja ja näytön lasin suoja, niin säästyy naarmuilta — tajusin tämän vähän turhan myöhään. Pikaisella kokeilemalla Power Supportin suojafilmi näytön päällä tuntuisi hyvältä vaikka olikin vaikea saada paikalleen ja Belkinin silikonisuojus suojaa hyvin puhelimen kaikenmoisilta kolhuilta.

Ollaan menossa käymään Lontooseen. Meillä on vain kolme kokonaista päivää aikaa, joten kovin montaa asiaa ei siellä vauvan kanssa ehdi tehdä. Alla kuitenkin kaikenmoisia asioita, joita voisi tällä tai tulevilla matkoilla käydä ihmettelemässä. Me yövytään Marylebonessa, joten niillä nurkilla tulee varmaan pyörittyä jonkun verran.

Mitäköhän muuta sitä keksisi? Ainakin pitää käydä syömässä intialaista ja ehkä jossain teehuoneessakin voisi vierailla, jos vain Saara viihtyisi. Säät vaikuttavat tietysti paljon siihen, mitä kaupungissa viitsii tehdä.

Museoita

Tate Modernissa pitää varmaan käydä. Siellä olisi Rodchenko-näyttely.

Tiedemuseossa olisi Babbagen Difference engine, steampunk-koneiden ehdoton ykköen. Museossa olisi myös Wallace & Gromit -näyttely.

Victoria & Albert Museum on hyväksi kehuttu sisustusesineiden museo.

Serpentine Gallery olisi lähellä meidän majapaikkaa.

Barbicanissa olisi Corbusier-näyttely.

Richard Galpinin grafiikka Hales Galleryssä näyttäisi kiinnostavalta.

Photographers Gallery on valitettavasti kiinni kun olemme kaupungissa.

Kinetica-museo voisi olla kiinnostava, mutta jää ehkä väliin tällä matkalla.

British Museumissa voisi bongata siirtomaista kähvellettyjä muumioita ja muita kalleuksia sekä käydä katsomassa Norman Fosterin suunnittelemaa, kuvissa komealta näyttävää aulatilaa.

London Transport Museumissa olisi Johnstonin alkuperäiset metro-kirjasimet.

Vermeer-bongailu on aina vaihtoehto. Ainakin National Galleryssä olisi pari työtä ja Royal Collectionissa yksi. National Galleryssä olisi kyllä myös Monetin lumpeita, Renoiria, Van Goghia ja Turneria. Jos sinne eksyisi, jonkinmoinen fokusoitu visiitti voisi olla paras vaihtoehto.

Shoppaus

Apple Storessa pitäisi varmaan vierailla.

Cabbages and Frocks on lauantaisin pidettävä tori Marylebonessa.

Foyle’s-kirjakauppa voisi olla hauska vierailukohde. Charing Cross Roadilla olisi Foyle’s:n lisäksi myös muita kirjakauppoja.

Myös Camdenin toreilla voisi käydä.

Ruokaa

Eat and two veg on kasvisravintola meidän majapaikan lähellä.

The Provideores on tapas-paikka Marylebonessa.

Lähiwagamamasta voisi saada take-awaytä.

Majapaikkoja

Meidän B&B/hotelli

Base2Stay näytti hyvältä, mutta on valitettavsti täynnä.

Muuta

Typografiatouri taitaa jäädä kaikessa kiinnostavuudessaan tällä kertaa väliin.

Daytrippejä

Jos olisi enemmän aikaa, voisi tehdä päiväretken vaikkapa Whitstableen, Brightoniin tai katsomaan modernistista De La Warr Pavilionia Bexhill on the Seassa.

Yleistä

London 10 quirky places -video YouTubessa on hauska. Jotain tällaista voisi tehdä Helsingistäkin — en vaan oikein tiedä mitä erikoisia esittelemisen arvoisia paikkoja Helsinginstä löytyisi?

Londonistin opas Marylebone High Streetille.

Eccentric’s Guide to Londonin paikat voi olla vähän liian häröjä.

Vauvan kanssa

London with a baby

Erityinen Lontoon metrokartta, johon on merkitty invalidi/vauvanratas-ystävälliset asemat.

Voisi piirtää tuoreita delicious-linkkejä kartalle niiden maantieteellisten tägien perusteella, kuten Espoo, Matinkylä, Suomenoja ja Mäntsälä. Sitten vain pitäisi olla joku tapa löytää tuoreita postauksia joissa on maantieteellisiä tägejä. Ehkä vaan brute force batch-ajo?

Hmm, voisiko samalle kartalle saada kaikki mahdolliset maantieteelliset itemit, kuten Twitter-päivitykset, Wikipedia-sivut, uutiset ja Flickr-kuvat?

Kevään tullen iski linssikuume ja halu saada parempi linssi Nikonin peruszoomin tilalle. Listasin erilaisia vaihtoehtoja. Lopulta päädyttiin Nikkor AF-D 50/1.4 -objektiiviin, joka ainakin ensi kokeilujen perusteella vaikuttaa oikein mukavalta.

Voisikohan tehdä järjestelmän, joka muodostaisi saman tekstipätkän useasta eri käännösvaihtoehdosta optimaalisen käännöksen? Voisi olla kiinnostavaa, minkälaisia käännöksia saisi tehtyä yhdistämällä käännöksiä joita olisi kerätty esimerkiksi Mechanical Turkin kautta (Kuutiossa Mechanical Turkista), eri konekäännöspalveluiden avulla tai usealta ammattikääntäjältä.

Käännösvaihtoehdoista pitäisi saada muodostettua jonkinmoiset merkityspuut, joita voisi sitten vertailla ja yhdistellä.

Helpompi tehtävä olisi tunnistaa käännöksistä “paras” sen perusteella, kuinka paljon se muistuttaa muita käännöksiä. Eli paras käännös olisi kaikkein vähiten omaperäinen vaihtoehto.