Kuutio: Koettua

Vuoden 2010 retrospektiivi

15.1.2011 klo 16:09

Ajattelin viime vuoden tapaan listata, minkälainen vuosi 2010 oli.

Perhe

Meille syntyi syksyllä uusi perheenjäsen, rauhallinen, iloinen ja utelias poika. Saara sai pikkuveljen ja oli mukavaa nähdä kuinka alkujärkytyksen jälkeen isosisko alkoi pitää huolta veljestään.

Moni asia on jo helpompaa toisen lapsen kanssa. Tarvittavat välineet — vaunut, kopat, tuttipullot, pinnasängyt — löytyvät jo kotoa ja lapsen hoito ei ole enää aivan vierasta. Silti vanhempana olemisen vastuu tuo mukanaan myös aina jonkun verran huolta lapsista.

Zoomooz

Harrasteprojekteja tein vuoden aikana oikeastaan vain yhden, Zoomoozin, joka sai mukavasti huomiota verkossa. Muun muassa Aza Raskin tweettasi siitä ja sitä kävi vuoden aikana katsomassa 32 000 kävijää.

Oli hauskaa huomata, kuinka konseptit lähtevät leviämään viraalisti verkossa.

Zoomoozille oli tarkoituksenani tehdä myös uusi webbisivusto ja saada se toimimaan IE:llä, mutta näitä en kerennyt vuoden aikana tekemään.

Frontend Finland

Viime vuoden aikana saimme käyntiin myös Frontend Finland -yhteisön. Vauvan vuoksi en ole ehtinyt olemaan sen toiminnassa ja suunnittelussa mukana aivan niin paljon kuin olisin toivonut, mutta ainakin sain sen ensimmäiseen tilaisuuteen Ilmari Heikkisen puhumaan, joka piti erittäin mainion presiksen WebGL:stä.

Ensimmäisen tilaisuuden paikat tulivat täyteen muutamassa tunnissa ilman sen suurempaa mainostamista, mikä oli myönteinen yllätys.

(Frontend Finlandin seuraava tilaisuus on muuten ensi viikon keskiviikkona, 19.1., ja sinne lienee vielä paikkoja vapaana.)

Matkat

Talvella kävimme perhelomalla Tukholmassa, jonne menimme Siljan muumi-kyydillä. Saara oli liikuttunut tavatessaan Muumi-Mamman. Valitettavasti Tukholmassa Saara sai vatsataudin ja paluumatkalla laivalla meillä oli kalpea tytär mukana. Ehkä seuraava Tukholman-reissu onnistuisi terveenä?

Östermalmin Scandic Anglais oli oikein mukava hotelli. Valitettavasti emme päässeet nauttimaan sen aamiaispöydästä, vaan vietimme viikonloppuaamun vatsataudin vuoksi tukholmalaisen lastenlääkärin vastaanotolla.

Reissasimme huhtikuussa yhdessä Saaran ja Ansun kanssa Nizzassa, jossa majoituimme apartment-vuokrakämppään. Kuten kaikki majoitus, senkinkin olisi voinut varata aiemmin. Mutta kämppä oli oikein siisti ja sijainti keskustassa oli hyvä, mikä oli mukavaa.

Kesäkuussa kävimme veljien kanssa reissussa Englannissa. Alkuperäinen ajatus Lontoon-matkasta laajeni kattamaan myös muuta Englantia Lontoon liepeiltä ja yhdistelmä autoilua, junamatkustamista ja kaupunkilomaa toimi hyvin. Kävimme myös katsomassa Stonehengen, joka oli livenä melko vaatimaton. Kaiken lisäksi sitä piti katsoa kaukaa turistiaitausten takaa. Mutta onpahan nähty sekin.

Lontoossa majoituimme Premier Inn London City -hotellissa, koska viime tinkaan varatessa kaikki kiinnostavammat paikat olivat täynnä. Siellä tajusi, että Lontoossa olisi paras majoittua keskemmällä, sillä syrjäinen sijainti latistaa iltaohjelmaa.

Reissu huipentui Enron-näytelmään ja sen jälkeen ateriaan pienessä, höyryävässä kiinalaisravintolassa West Endissä.

Kesällä Saara pääsi temmeltämään mökeillä ja nauttimaan Saimaan järvirannassa pulikoinnista.

Työt

Vuosi alkoi jatkamalla hommia Futuricella. Tein siellä kevääseen samaa pitkää projektia, jota olin tehnyt jo vuoden 2009 puolella. Kesällä pääsin tekemään kiinnostavaa, pienempää Javascript/HTML5 -projektia. Syksyllä hommat jatkoivat PHP:n Symfony-frameworkin parissa.

Elokuun lopussa sain sähköpostia Janne Jalkaselta Thinglinkistä, joka kyseli, olisinko kiinnostunut tulemaan sinne töihin. Homma tuntui sen verran kiinnostavalta, että aloitin Thinglinkissä työni vuoden loppupuolella.

Futuricella ehdin olla melkein kaksi vuotta ja opin sinä aikana paljon ohjelmistokonsultoinnista. Futuricelta jäi myös mieleen hyvä lean-mentaliteetti ja pyrkimys keveisiin, joustaviin softankehitysmenetelmiin.

Viime vuoden saavutuksia Thinglinkissä oli saada Javascript-koodi parempaan kuntoon ja sille testikoodit, jotta sen ylläpito olisi jatkossakin helpompaa. Tämän lisäksi teimme Thinglinkille uutta webbisivua, jonka ensimmäinen versio tuli liveksi tammikuun puolella. Uuden sivun osalta pääsin aika vapaasti miettimään wireframea, työstämään graafista ilmettä Valveen graafikon työn pohjalta ja toteuttamaan sivustoa.

On kiinnostavaa myös miettiä, miten sivustoa saisi markkinoitua blogaajille ja kuinka tehdä etusivusta mahdollisimman houkutteleva kävijöille. Ehkä kävijämäärän kasvaessa pääsisi myös tekemään enemmän A/B-testausta.

Pienessä firmassa työskentelyssä on hyvät puolensa: Pääsee tekemään vähän kaikenlaista, saa aika paljon vapauksia siinä mitä tekee ja näkee nopeasti työnsä jäljet. Futurice oli erittäin hyvä työpaikka, mutta ainakin näin aluksi nautin pienen firman hommien monipuolisuudesta.

(Me ollaan myös rekryämässä muutamaa hyvää frontti- ja backend-kehittäjää mukaan ideoimaan ja toteuttamaan Thinglinkiä. Kiinnostaisiko sinua tai jotakuta tuttavaasi tulla meille töihin?)

Seuraavalle vuodelle…

…oikeastaan enemmän kaikkea samaa! Kiinnostavia töitä, perheen kanssa puuhaamista, matkustamista, harraste- ja yhteisötoimintaa sekä silloin tällöin kavereiden näkemistä. Näillä eväin on hyvä jatkaa eteenpäin!

Vuoden 2009 retrospektiivi

2.1.2010 klo 17:47

Aral Balkanin blogipostauksen inspiroimana ajattelin vähän fiilistellä mennyttä vuotta 2009.

Suurin asia vuonna 2009 on ollut seurata meidän tyttäremme kasvamista. On aika mieletöntä, että yhden vuoden aikana voi oppia ryömimään, konttaamaan, kävelemään ja puhumaan. Ja lisäksi myös laulamaan, tanssimaan, lukemaan kirjoja — ja jekuttamaan vanhempiaan.

Kesällä olin nelisen kuukautta kotona tyttäremme kanssa. Oli mukavaa saada itse otetta lapsenhoidosta ja omaa käsitystä siitä, miten päivärutiini toimii. Se toi itsevarmuutta lapsenhoidossa. Suosittelen kotona olemista myös muille isille — kotona lapsen kanssa kahden oleminen on paljon yleisempää esimerkiksi Ruotsissa kuin Suomessa. Pientä mökkihöperyyttä huomasin jo tuona aikana tulevan: kun Anni tuli töistä, oli minulla jo monesti fiilis, että olisi mukavaa käydä kaupungilla tai edes kauppakeskuksessa.

Syksyllä aikaa ja energiaa vei putkiremontti, jonka vuoksi olimme evakossa kolmisen kuukautta. Onneksi remontti alkaa olla jo pääpiirteissään ohi. Jäljellä on vain kaikkien pikkuasioiden hoitamista ja laittamista, jotka vievät aina oman aikansa. Myöskään tyttäremme huonetta emme ehtineet vielä tämän vuoden puolella remontoimaan, vaikka niin olimme alun perin ajatelleetkin.

Vuoden alussa asetettu tavoite lukea kirja kuukaudessa ei toteutunut alkuunkaan. Ehkä vuodelle 2010 vuosi asettaa ylimalkaisemman tavoitteen nähdä, ajatella ja oppia uutta.

Töistä

Vuonna 2009 vaihdoin myös työpaikkaa ja työnkuvaa. Edellisenä vuonna tein pienen softafirman markkinointia: kirjoitin whitepapereita, suunnittelin esitteitä ja istuin palavereissa suunnittelemassa tuotemarkkinointia. Vuoden alussa olin isojen päätösten edessä, kun mietin, menisinkö pikkufirmaan töihin tekemään markkinointitehtäviä, lähtisinkö jatko-opiskelemaan koneoppimista, työskentelisinkö koodarina vai saisiko minusta ux-asiantuntijan. On hankalaa miettiä pitkälle eteenpäin, mitä oikein tekisi. Joillekin ihmisille on selkeää, mitä he haluavat tehdä työkseen. Itse olen tottunut puuhaamaan monenlaisia asioita ja yhden osa-alueen valitseminen tuntuu rajoittavalta.

Lopulta päädyin töihin Futuriceen. Siellä olen tehnyt pääasiassa ohjelmistonkehitystä, vähän konseptoinnilla ja visioinnilla höystettynä. Ohjelmoinnissa on mukavaa, että työn tulokset ovat konkreettisia, työ on asiakkaalta laskutettavaa ja oman toteutuksen osalta melko vapaata. Silti voi olla, että jossakin vaiheessa kaipaa myös muunlaisia työtehtäviä. Pääsin nopeasti vauhtiin ohjelmistonkehityksessä. Käyttöliittymiä lähellä voi hyödyntää myös muuta osaamista: ymmärrystä käyttäjistä ja kykyä käyttää fotaria tarvittaessa.

Tänä vuonna olen nauttinut selkeistä projekteista ja siitä, että työ ja vapaa-aika ovat pysyneet hyvin erillään. Töitä hakiessa oli kuitenkin kiinnostavaa tavata erilaisia ihmisiä ja pohtia rooleja joissa voisin toimia. Myös myöhemmin vuoden aikana olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja eri ihmisten kanssa liittyen siihen, minkälaisia hankkeita voisi joskus tulevaisuudessa viedä eteenpäin. Uusille konsepteille on oma aikansa.

Työkaluista

Vuoden aikana olen käyttänyt ja opetellut paljon eri tekniikoita, mikä on ollut omalta osaltaan kiinnostavaa. Olen ohjelmoinut Flexiä, tehnyt Javascriptiä eri frameworkeillä, mobiiiliwidgettiprototyyppejä ja verkkopalvelukehitystä Drupalilla. Nykyaikaisesta webbipalvelun käyttöliittymäkehityksestä on myös muodostunut selkeä kuva.

Konsepteissa mielenkiintoista on ollut miettiä paikannus- ja karttapohjaisia palveluita sekä webissä että mobiilisti. Näissä tuntuisi olevan vielä paljon potentiaalia, mutta erilaisia startupejakin tällä alueella on paljon. Kokeilullisten karttavisualisointien pohjalta pitää kyllä saada jotakin tehtyä myös nyt alkavana vuonna.

Vuoden lopussa pidin töissä sisäisen presentaation html5:stä ja webin tulevaisuudesta, jonka osalta sain paljon hyvää palautetta:

@jaukia spreading some HTML5, CSS3 and WebGL love. Some truly awe-inspiring stuff! http://twitpic.com/tqwe8.

Esittäminen oli mukavaa ja sitä voisi yrittää harjoitella jotenkin myös ensi vuonna. Oli hauska huomata, että aihepiiri joka kiinnostaa itseä voi myös innostaa toisia. Esityksessä kävin läpi muun muassa css3-transformaatioita, webgl:ää ja canvas-elementin käyttämistä. Samasta setistä olisi mukavaa pitää myös julkinen esitys jossakin vaiheessa. Ehkä voisin pitää yrityksen sisäisen presentaation vaikkapa neogeografiasta/-kartografiasta tai avoimen datan hankkeista.

Vuoden lopussa huomaan käyttäväni yhtä aikaa blogia, Facebookia, Deliciousia, Google Readeria ja Twitteriä ihmisten kanssa kommunikointiin ja viestintään. Yhdistelmä on jo vähän liikaa, mutta jokaisella välineellä tuntuisi olevan vähän eri käyttötavat ja sosiaaliset piirit. Tilanne on kestämätön, mutta en ole vielä keksinyt ongelmaan patenttiratkaisua.

Alkuvuodesta saamani iPhone vaikutti tapaan jolla käytän verkkopalveluita. Kesällä huomasin käyväni RSS-feediäni läpi joskus hiekkalaatikon reunalla. Samoin olen lukenut Facebookia bussimatkoilla töihin ja käyttänyt iPhonen kameraa arjen dokumentointiin.

Reissuista vauvan kanssa ja ilman

Vuoden aikana teimme muutaman matkan vauvan kanssa. Jo vuoden vaihteessa 2008-09 kävimme Barcelonassa. Ihmettelimme kaupunkia suurimman sesonkiajan ulkopuolella ja harjoittelimme lapsen kanssa matkustamista.

Huhtikuussa matkasimme Lontoossa. Marylebone oli hyvä tukikohta Lontoon tutkimisessa ja reissussa tuli myös pohdittua esimerkiksi historiaa ja rahavirtoja 1500-luvun maailmassa.

Kesällä kiersimme Suomea autolla. Tämä matkustustapa tuntui reppureissaamiseen tottuneelle eksoottiselta tavalta matkustaa. Kävimme ensimmäistä kertaa Jyväskylässä ja ihmettelimme siellä, kuin oikeat turistit, Aallon arkkitehtuuria.

Syksyllä kävin Tallinnassa veljesmatkalla isän kanssa. Oli mukavaa, että saatoimme reissata yhdessä ja oli muutama päivä aikaa rauhassa saunoa, syödä ja olla vapaalla.

Harrasteprojekteista

Varsinaisten työprojektien lisäksi vuodelle 2009 sai mahtumaan myös muutaman harrasteprojektin. Ideat harrasteprojekteihin syntyivät kesällä hiekkalaatikon laidalla istuessa, vaikka kesällä en koneeseen liiemmin koskenut.

Maaliskuussa plottasin uuden version matka-aikakartasta. Tämä pohjautui vanhaan kouluharjoitukseen jonka teimme joskus aikanaan Annin kanssa. Lopputulos oli aika kiinnostava ja tarjoaisi myös paljon jatkokehitysmahdollisuuksia. Karttojen osalta innostuin Stamenin tekemistä visualisoinneista, jotka motivoivat minua vuoden aikana.

Elokuussa visualisoin osakedataa, johon käytin Pythonia. Osakkeiden klusterointi toimi varsinkin jenkkidatalle hyvin, mutta suomalaisten osakkeiden osalta tulokset olivat kummallisia. En analysoinut niitä tarkemmin.

Marraskuussa kokeilin myös vanhojen karttojen esittämistä ja vertaamista uusiin karttoihin. On mukavaa, että demo toimii jo tällaisenaan.

Vuoden lopussa innostuin ActionScriptin muuttamisesta ohjelmallisesti Javascriptiksi. Teinkin jotain kokeiluja tähän liittyen Antlr:lla, mutta mahdollinen jatkokehittely jää vielä tuleville vuosille.

Vuoden isoin harrasteprojekti oli äidin sukukirja, jonka saimme Annin kanssa valmiiksi lopulta joulukuussa. Taitoimme sen ja painatimme sen Lulussa. Projekti oli yllättävän työläs, sisältäen kuvien asemointia, tekstin siistimistä ja lopulta vielä painatusta. Lopputuotteena syntyi pino kovakantisia, kansipaperillisia kirjoja, joita voi jakaa sukulaisille. Täytyy miettiä, mihin tässä projektissa opittuja taitoja voisi hyödyntää. Lulun kautta voisi painattaa jotakin muutakin.

Alkavalle vuodelle

Ehkä tuleva vuosi on samaa kuin edellisenä mutta hieman rauhallisemmin. Toivon, että voisin keskittyä parantamaan ja optimoimaan sitä mitä tänä vuonna on saanut aluilleen. Tämä tarkoittaa omaa kotia, ohjelmistonkehitystä ja perheen kanssa olemista. Ohjelmistonkehittäjänä olisi mukava saada kontaktia ja kuulua jollakin tavalla ammatilliseen yhteisöön. En tiedä kuitenkaan, mitä tämän pitäisi käytännössä tarkoittaa.

Vuodessa ehtii paljon: elämää eletään yhtä aikaa monella eri tasolla. On projekti-ideoita, työtä, perhettä ja kirjoja. Matkustamista ja lapsen elämän seuraamista. Perheellisenä on haasteena löytää aikaa kaikille elämän tasoille ja monesti se vaatii erilaisten asioiden tekemistä päällekäin, peräkkäin ja pieniin palasiin pilkottuna. Arjen päivät jakautuvat tunteihin, minuutteihin ja sekunteihin. Kokonaiskuva eletystä elämästä muodostuu selvemmin vasta jälkikäteen.

Toivottavasti omat läheiset ihmiset pysyvät terveinä vuonna 2010. Ja toivottavasti kaikki jaksavat nähdä elämän moninaisuuden liikaa murehtimatta. Vinkiksi uudelle vuodelle voi ottaa Internetin self-help-tulvasta vaikkapa Charlie Hoehnin, 23v, elämänviisauden: Chase after the things that interest you and make you happy. Stop acting like you have a set path, because you don’t. No one does. Tästä tulee vielä hyvä vuosi!

Tyyppijuhannus

26.6.2008 klo 13:34

Juhannus oli mainio ja sisälsi kanonisia elementtejä:
hyttyset, kokko, savusauna, isän projektit, olutta, viiniä, takka,
makkaraa ja lepakoita.

Latomakonetta katsomassa

3.4.2008 klo 11:28

Käytiin Heino Pitkäsen vinkin innoittamana Päivälehden museossa Ludviginkadulla katsomassa Intertype-latomakonetta, joka vastaa hyvin pitkälti Linotypeä. Museossa on työnäytöksiä viikonloppuisin, joissa näytetään, miten latomakone ja painokoneet toimivat. Entiset Hesarin latojat kertovat innolla, kuinka ladonta aikanaan tapahtui. Intertype-latomakone on saatu toimimaan aivan vastikää ja sen ympärillä hääräsi innokkaita harrastajia ihmettelemässä, kokeilemassa ja muistelemassa miten laite toimikaan.

Ehdottomasti kiinnostava kokemus ja mikä parasta, sisäänpääsy museoon on ilmainen!

Työnäytösten ohjelma löytyy museon verkkosivuilta (Word-dokumentti). Näytökset ovat klo 12-14 (jota ei mainita verkkosivuilla).

Tulevien työnäytösten ajat:

12.–13.4. käsinladonta ja kohopaino
26.–27.4. metalli- ja paperitaitto sekä kohopaino
10.–11. 5. käsinladonta ja kohopaino
24.–25.5. metalli- ja paperitaitto sekä kohopaino

Madeiralla matkaamassa

15.3.2008 klo 14:47

Käytiin helmikuussa lomalla Madeiralla. Kohde valittiin lähinnä sen perusteella, missä kohtuullisen lähellä olisi lämmintä ja pääsisi ulkoilemaan tähän aikaan vuodesta. Reissu oli hyvä, tehtiin neljä vaellusta, joista kaksi opastetusti ja kaksi omatoimisesti.

Madeiralla on mukava vaellella. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja niitä on paljon. Saarella menee ristiin rastiin levada-kastelukanavia, joiden laidalla on helppo kävellä. Reitit ovat myös pituutensa puolesta harrastelijalle sopivia: suurin osa on käveltävissä 4-7 tunnissa. Teknisesti suurin osa reiteistä ei ole kovin vaikeita. Monet niistä ovat kuitenkin jyrkkien polkujen tai levadojen laidalla, jolloin varsinkin kaiteettomat kohdat saavat jalat mukavasti tutisemaan.

Opastetuilla retkillä oppaanamme oli paikallinen Emanuel, joka puhui innokkaasti kaikkia osaamiaan kieliä: englantia, espanjaa, portugalia ja myös yllättäviä määriä suomea, saksaa, puolaa ja ruotsia. Emanuel esitteli meille “mustikkapuun”, “voikukkapuun” ja “kanervapuun”, jotka kaikki olivat usean metrin korkuisia vaikka muistuttivat muuten paljon suomalaisia serkkujaan. Teimme retket Terras de Aventuran kautta. Samat vaellukset olisi saanut myös suoraan oppaamme yritykseltä selvästi halvemmalla. Emanuel on mainio veikkonen, jota voi suositella lämpimästi.

Opastetuilla retkillä kävimme vehreällä Caldeirão Verdellä ja Boca do Riscon huimalla rantareitillä, joka vei Porto da Cruzista Machicoon. Toinen retki korvasi reitin Pico da Ruivolle, missä sää oli liian sateinen. Omatoimisesti uskaltauduimme Ponta São Lourençon niemimaalle ja Levada Dos Tornosille Montesta Camachaan. Dos Tornosin varrella on viehättävä Hortensia-teehuone ja satametrinen tunneli, jossa taskulamppu on tarpeen.

Vaelluksia varten kannattaa jo ennen matkaa ostaa tai lainata kirjastosta vaellusopaskirja. Niiden avulla voi suunnitella retkiä sekä etukäteen että paikan päällä. Eurooppaan löytyy paljon hyviä vaelluskirjasarjoja, joita vastaisuudessa otamme myös muille matkoille. Mukanamme oli Levadas and footpaths of Madeira (josta on myös suomenkielinen versio) ja Walking in Madeira, jotka täydensivät hyvin toisiaan. Myös Madeira: Rother walking guide ja Madeira: Car tours and walks vaikuttivat päteviltä.

Syömämme ruoka oli saaren pääkaupungissa Funchalissa pääasiassa kummallista tai arkista. Viimeisenä päivänä kävimme kuitenkin mainiossa risottoravintola Risossa (Rua de Santa Maria 274), jonka kaikissa ruokalajeissa oli käytetty riisiä ja mielikuvitusta. Myös sijainti jyrkänteellä myrskyävän meren yllä oli komea. Pisteet purjekankaasta. Quinta Palmeira (Avenida do Infante 17/19) oli hyvä illallisravintola 1700-luvun Quinta-kartanossa.

Madeira-vinkkejä

Lisää Funchalista Telegraphin artikkelissa.

Ravintoloita World Foodie Guidesta

New York Timesin juttu vintage-madeiroista

Timo Kuisman suomenkielinen sivusto levada-vaelluksista

Funchal-webcam

Timesin Madeira-juttu: Madeira dull? Oh no it isn’t

Guardianin juttu Holding back the years

Tyylikäs design-hotelli Madeiralla: Ponta do Sol (jossa emme tosin yöpyneet)

Tripadvisorin keskusteluketju pienistä ravintoloista Funchalissa.

Lauttasaaren mökit

2.12.2007 klo 12:13

Eksyttiin viime viikonloppuna kävelemään rantaa pitkin Hanasaaresta Lauttasaareen, kun aurinko paistoi kauniisti pakkassäällä. Jatkettiin matkaa Lauttasaaren kärkeen, josta löytyi siirtolamökkialue, jossa emme olleet kumpikaan koskaan käyneet.

Näin syksyllä alue vaikutti kovin satumaiselta. Meren rannassa sikin sokin heiteltyjä, eri värisiä pikku mökkejä. Ilmeisesti mökit ovat alun perin HKL:n työntekijöille ja sotaveteraaneille tarkoitettuja, mutta nyt niissä viettävät kesää heidän perillisensä, jos oikein ymmärsin netin perusteella. Joku joka tietää mökeistä tarkemmin voi valistaa aiheeseen liittyen!

Oikein kiehtovaa paikallismatkailua! Tutuillakin nurkilla voi tehdä yllättäviä seikkailuretkiä!

Lauttasaari.fi-sivustolla on tietoa mökkikylän historiasta.

Dippa verkossa

5.10.2007 klo 22:52

Laitoin dipan nettiin, se löytyy täältä.

Nokian workshopista mieleen jäänyttä

2.6.2007 klo 12:04

Kummallisia reittejä Jannen ja Vesan kautta päädyin Nokian workshopiin, jossa oli paikalla myös tuttuja. (Mistäköhän muuten johtuu se, että sekä työpaikoilla että vapaa-ajalla ympärillä olevat ihmiset ovat kovin usein Janne-nimisiä?) Paikalla oli sekalainen poppoo pohtimassa visualisointia, sosiaalisia palveluita sekä tulevaisuutta ja ihmisenä olemista noin yleisemminkin.

Workshopin pohjalta jäi kaikenlaista pientä, epämääräistä pyörimään mielessä. Siinä mielessä käynti oli siis hedelmällinen.

Eräs asia, mitä jäin miettimään, oli, että nyt tuntuisi olevan otollinen hetki uusille käyttöliittymille (iPhonen kosketusnäyttö) ja visualisoinneille, jotka esittävät dataa rikkaasti. Yksi syy tälle on, että netin ansiosta ihmisille voidaan välittää paljon enemmän dataa ja tietoa kuin aikaisemmin oli mahdollista. Vanhan Mac Plus -koneen ruutu oli paljon staattisempi sisällöltään ja suurin osa sisällöstä oli siksi itse tehtyä. Nykyään netti tarjoaa loputtomasti halpaa informaatiota, jota virtaa koneen välimuistiin ja joka korvaa jatkuvalla syötöllä aiemman datan.

Myös ennen muinoin on tutkittu paljon kiinnostavia käyttöliittymiä. Ehkä nyt voi kaivaa taas esiin muinaisia ideoita ja löytää niille uutta käyttöä. Esimerkiksi Put that there-demo vuodelta 1979 on aika hauska.

Yksi netin huveista on vaellella tietomassoissa. Vaeltelun pitäisi itsessään olla elämyksellistä, vähän samaan tapaan kuin metsässä kävely tai uuden kaupungin kujilla vaeltelu. Tieto on piilotettu maastoon: sieniä, linnun lauluja ja eläinten jälkiä. Liika tietomassa voi ahdistaa, ehkä vaeltelun pitäisi olla suuremmassa roolissa ja varsinaisen “sisällön” pienemmässä. Joissakin peleissä tämä on jo havaittu, kuten Shadow of Colossuksessa ja Flowssa.

Miten käyttäjät voisivat tehdä omia visualisaatioita, on tietenkin helposti mieleen tuleva kysymys. Many Eyes-projektissa pyritään antamaan käyttäjille mahdollisuus omien visualisaatioiden tekemiseen ja jakamiseen.

Käyttöliittymissä on perustavanlaatuinen ristiriita soveltuvuuden ja opittavuuden välillä. Käyttöliittymät kompleksiseen dataan ovat hankalia. Toisaalta, tuskin löytyy mitään yleistä “vasaraa”, joka ratkaisisi kaikki visualisoinnin haasteet. Hyvä visualisointi/käyttöliittymä vaatii sen ongelman huomioonottamisen, mitä käyttöliittymä yrittää ratkaista. Toisaalta, ihmisillä ei ole loputtomasti aikaa oppia uusia käyttöliittymiä. Siksi käyttöliittymien pitäisi olla sellaisia, että ainakin niiden perusteet voi oppia nopeasti.

“Katsojan kriisi” tuli myöskin workshopissa puheeksi. Kuinka johdattaa käyttäjä (esimerkiksi webissä) kiinnostavan palvelun luo, jos käyttäjän mielenkiinto kestää 3 sekuntia, ennenkuin hän siirtyy uuteen palveluun? Ehkä ystävän suositus voi vaikuttaa tähän: jos joku on suositellut sinulle palvelua, olet valmis kuluttamaan siihen tutustumiseen enemmän aikaa?

Hyvien palveluiden tekemiseen tarvittaisiin “renesanssi-ihmistä”, joka hallitsee tekniikan, konseptit ja taiteen. Toisaalta, hyvät työkalut voivat keventää tätä taakkaa. Sam kertoi, että aikanaan kirjurin piti osata tehdä oma musteensa, että saattoi kirjoittaa. Nykyään kirjoittamisesta on tehty helpompaa. Minkälaisia työkaluja tarvittaisiin, että palveluiden tekeminen saataisiin pois insinööridomainista? Processing ei ole ihan vielä ratkaisu siihen. Toisaalta, koodaus on aina luonteeltaan loogista ja logiikan pyörittelyä. Sen matemaattisuutta voi olla vähän hankalaa saada katoamaan.

Syömässä Kallion sydämessä

26.5.2007 klo 17:23

Käytiin eilen tutustumassa TaiKin Masters of arts -näyttelyyn, jossa oli mukava ihmetellä töitä laajalta spektriltä teollisen ja taiteellisen väliltä.

Näyttelyn jälkeen Janne johdatti meidät Kallioon syömään perinteikkääseen Cella-ravintolaan. Paikka näytti ulkoapäin satunnaiselta, mutta ruoka oli mainiota ja täytti vatsan hyvin. Tuntui melkein kuin olisi ulkomailla ollut, ehdottomasti suositeltava käymiskohde Kallioon eksyville tai vaikka ulkkituristeille. Cellan tyyliin kuuluu, että kokki tulee vittuilemaan, jos ruokaa jättää lautaselle. Tätä emme kyllä päässeet todistamaan, sillä söimme kuuliaisesti lautaset tyhjiksi.

City-lehden Kallio-juttu vuodelta 2001 on edelleen kuranttia tavaraa.

Kallioblogissa on myös fiilistelty alueen ruokapaikkoja.

Takaisin Roomasta!

19.3.2007 klo 18:53

Meidän Rooman-matka meni aivan nappiin. Säät olivat upeat, auringonpaistetta, t-paitakelejä ja jäätelöiden syömistä ulkona.

Myös Real Romen kämppä Trasteveressä oli mainio: lämmitys pelasi, sisäpiha oli hiljainen ja keittiössä saattoi laittaa ruokaa. Kämpänvuokrausfirman tyypit olivat myös ystävällisiä.

Nyt pitäisikin sitten varmaan katsoa Fellinin Roma ja La Dolce Vita.

Mieleen jäi kaikenlaista, jota olisi mukava pistää mieleen, muille vinkeiksi tai tulevia matkoja varten.

Opaskirjoista oli Roomassa aidosti hyötyä: raunioista ja rakennuksista saa paljon enemmän irti hyvän kirjan avulla. Meillä oli mukana neljä (!) eri kirjaa, joista lopulta kaikista oli jotakin iloa matkalla, ainakin siten, että niitä saattoi selailla kämpällä seuraavan päivän retkiä suunnitellessa. Kävelyretkiä antiikin Roomassa -kirja kertoi hyvin taustoja eri kohteista. Insider’s Guide to Rome oli mukavaa fiilistelyä Roomasta joka oli erityisen hauska ennen matkaa luettuna, Rough Guide to Roma loisti (sarjan muiden kirjojen tapaan) laajalla kohteisiin liittyvän taustamateriaalin määrällä ja Tepolta lainattu Tammen Näe ja Koe Rooma oli mukavasti kuvitettu, edellisiin, tylsätekstimassaisiin kirjoihin verrattuna.

Trasteveressä oli mukava pieni karttapallo- ja tiimalasikauppa Via del Morolla, jonka käsityöläismyyjä oli ystävällinen. Liisa-Maijan suosittelema Dar Poeta -pizzeria oli hyvä, samoin kuin muutkin Trasteveren pikkuruokapaikat. Via Trasteveren ja San Francesco a Ripan kulmakahvilasta sai hyvää ja halpaa aamukahvia ja Via della Scala -kotikadultamme mainiota jäätelöä. Via Garibaldin viinibaari oli sympaattinen, sinne saattoi mennä aperitiiville ja digestiiville ennen ja jälkeen ruokailun.

Isommista kohteista Frascatin kylän satumetsää muistuttava ränsistynyt kartanon puutarha jäi mieleen, samoin kuin Ostia Antican huimat rauniot ja päällekäin kerroksittain rakennettu Basilica di San Clemente oli kiinnostava. Myös Pantheon oli mykistyttävä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja oli Vatikaani ja Paavin näkeminenkin omalla tavallaan kiinnostavia sekä tietysti Forum Romanum ja Palatino-kukkula. Janiculum-mäeltä oli hyvät näkymät ja Villa Lanten edessä tuli hitunen suomalaisylpeyttä.

Ensi matkaa varten jäävät Neron Domus Aurea ja De Chiricon kotimuseo, samoin, kuin vaellusretki Abruzzon luonnonpuistossa, Via Appia ja Calcatan kylässä käyminen.

Pukkelpop nähty

21.8.2006 klo 12:44

Käytiin sitten festaroimassa Belgiassa. Oikein mukava reissu, vaikka menomatkalla olikin vähän harmeja: Finnairin kone laskeutui Maastrichtiin, kun Brysselin kentällä oli tulipalo. Sieltä päästiin lähtemään vasta tunnin kuluttua lentäen kohti Brysseliä.

Toinen rinkoista ei päässyt Brysseliin perille. Koko kenttä oli jotenkin kaaoksessa ja saatiin siksi odottaa aika pitkään, ennenkuin pääsimme ilmoittamaan rinkan kadonneeksi. Onneksi pääsimme lopulta hostelliin. Seuraavana päivänä piti sitten ennen festareillemenoa ostaa makuupussi, makuualusta, pressu teltan päälle ja Annille vaatteita. Rinkka saatiin takaisin vasta suomeenlähtöpäivänä.

Festareilla oli hyvä fiilis ja paljon bändejä. Jalat kipeytyivät tuntikausien bändiseisomisesta. Onneksi aina saattoi paeta turvaan olutteltalle juomaan kriekkejä ja vehnäoluita.

Festarit loppuivat Daft Punkin mahtipontiseen lavaesitykseen, jonka aikana välillä unohti että esitys koostuu ainoastaan kahdesta dj:stä ja valtavasta määrästä erilaisia vilkkuvaloja.

Tämän vuoden Pukkelpop-videoita löytyy Youtubesta.

Eri ihmisten ottamia kuvia on tietysti Flickerissä.

Sushi-fiilistelyä

18.7.2006 klo 15:36

Tehtiin sunnuntaina sushia äidille, joka oli meillä käymässä. Mukavaa puuhastelua. Äiti ei ollut aikaisemmin syönyt sushia, joten toivottavasti se oli sillekin jonkinlainen kulttuurielämys.

Sushit onnistuivat yllättävän hyvin. Apuna oli Jannelta ja Martalta lainattu kokkauskirja ja Tokyokan-kaupan mainio sushiohje (pdf).

Sushit eivät olleet yhtä kauniita kuin vaikkapa Kabukissa tai Ichibanissa. Niiden tekemiseen sai myös kulumaan hyvin toista tuntia. Maku oli kuitenkin mainio.

Ichibanin sivusto on muuten kivan näköinen. Kukakohan on sen kuvittanut?

Musta AmEx

11.7.2006 klo 14:58

Oltiin muutama viikko sitten Elielin aukion Vltava-nimisen tsekkiläisen baarin terassilla. Baari oli muuten ihan jees, mutta jatkuvasti terassin ympärillä pörräävät autot vähän häiritsivät tunnelmaa.

Baaritiskillä kaksi tarjoilijaa (tai mitä lie baristaa) juttelivat siitä, kuinka edellisenä päivänä siellä oli käynyt asiakas mustan AmExin kanssa. Kuulemma Suomessa mustia AmExeja on ainoastaan ehkä viisi kappaletta, huippurikkailla. Edellisen päivän tyyppi oli ollut nuori jätkä.

“Silloin kun musta AmExi tulee pöytään, niin tarjotaan vaan parasta.”

Kun oli mun vuoro tulla tiskille, sanoin, että multa löytyy ainoastaan S-Etukortti. Johon tarjoilija totesi, että myös mustan AmExin omistaja oli näyttänyt S-Etukorttiaan!

Jos mulla olisi musta AmEx, niin voisi jäädä S-Etukortit näyttämättä.

Musta AmEx Wikipediassa. City lehden mukaan Mika Salolla on musta AmEx.

Rövarenissa sunnuntaina

11.7.2006 klo 9:10

Nautittiin helteisestä sunnuntaista menemällä veneretkelle Rövaren-saareen Espoon edustalle. Saarella aika kului mukavasti eväitä napostellessa ja Hesaria lukemalla. Uimassakin käytiin jäätävässä merivedessä.

Kun lähdettiin kävelemään saaren ympäri, nähtiin kaksi valkoista joutsenta rannassa.

Kalamiehillä oli tarttunut lokki siimaan. Saivat lokin irti putoamatta veneestä ja pääsivät jatkamaan matkaa.

Todella mahtava reissu ja hinta/laatukin oli kohdallaan: matkan opiskelijahinta oli 4 euroa edestaikaisin ja laivalta sai pullan ja kahvia noin kolmella eurolla.

Johonkin saareen, esimerkiksi Rövarenille, voisi tulla joskus vaikka kaveriporukalla. Saaressa on hyviä, valmiita grillauspaikkoja ja siellä saa myös telttailla.

Saaristoliikenne Espoon kaupungin sivuilla

Kommentteja saarista löytyy myös lähisaariston melontaoppaasta.

Sushia ja etymologiaa

30.6.2006 klo 9:27

Hanna lähti kuukaudeksi Ranskaan, sitä ennen tehtiin yhdessä sushia ja istuttiin iltaa. Samalla saatiin muutettua meidän kamat Kivenlahdesta takaisin Matinkylään.

Puheeksi tuli tavat, joilla voi etsiä tietoa artikkeleiden viittausten perusteella. Esimerkiksi kuinka selvittää, missä artikkelissa on mainittu ensimmäisen kerran joku tietty käsite.

Jäin miettimään, voisiko käsitteen leviämistä tutkia jotenkin automaattisesti, vaikkapa sopivalla botilla, joka kävisi läpi tietokantoja? Vai onko sellainen tehty jo? Tässähän voisi olla aihe informaatiotekniikan erikoistyölle.

good buys on software pirodr! 666