Kuutio

Doorsofperception Haastattelee David Gauntlettia ja Lev Manovichia. Paras kommentti lienee Gauntlettin “To make an intelligent film like The Matrix or Fight Club is a substantial achievement, whereas writing a typical academic article about it is, in comparison, pathetic.” (via Heyotwell)

Arto Melleri kertoo harjoittelleensa nuorempana kirjoittamista kirjoittamalla musiikkiarvosteluja ja urheilujuttuja keksityistä muusikoista ja urheilijoista.

Funtsittiin ARSissa, että sarjakuvia voisi piirtää myös niin, että tekisi ensin kuvat, ja sitten vasta tekstit. Vähän lisähaastetta käsikirjoittajalle.

Men move in ‘V’ formation to save energy.

Maedan Design by Numbers on kirja ja java-ohjelma, jolla graafikot voivat tehdä pientä graafista ohjelmointia. Kuitenkin mielestäni melkein yhtä yksinkertaista, mutta hienompaa on postscript-ohjelmointi. Jos graafikoille tekee ohjelmointi-ympäristön, tulisi sen olla yhtä yksinkertainen kuin Hypercard joka tekee edelleenkin homman parhaiten.

Olen ollut vähän laiska tutustumaan Starlogoon. Aivan turhaan. Starlogo on nerokkaan yksinkertainen järjestelmä. Alkuperäisessä Logossa ohjattiin yksinkertaisella ohjelmoinnilla kilpikonnaa. Sen suuntaa saattoi muuttaa ja sillä pystyi piirtämään kuvia. Starlogolla on muuten sama, mutta siinä ohjataan yhtäaikaa tuhansia kilpikonnia, joista jokainen piirtää omaa kuvaansa. Ja tämä tapahtuu todella ripeästi — kilpikonnien liike animoituu reaaliajassa. Tässä esimerkkikuva ja skripti.

Nowheregirl on verkkosarjakuva.

Lev Manovichin kirja The Language of New Media löytyy myös PDF:nä, tosin kuvattomana luonnosversiona.

Marko Mäetammin Brainland oli hauska ARS 01:n ylimmässä kerroksessa. Mäetammin kotisivu on pop. Mäetammin haastattelu englanniksi.

Kun olin pieni, piirsin mielelläni MacPaintin työkalulla, joka peilasi kaiken vaaka- ja pystysuunnassa. Varmasti vieläkin on jossakin kansio, josta löytyvät kaikki kymmenet symmetriapiirrokseni. Tässä pikainen shockwave-hack muistona tuolle nerokkaalle ominaisuudelle.

Faster on hyvä kirja siitä, kuinka nykyään kaiken on tapahduttava yhä nopeammin. Mihin käytämme jokaisen mikrosekunnin, jonka säästämme optimoimalla elämäämme?

Hyvää yötä, kulta on sujuva novelli.

DigitalReal tekee virtuaalisia tiloja todellisuuteen ja todellisia tiloja virtuaaliavaruuteen.

Moeren hyvä PDF kyberavaruudesta ja kyberarkkitehtuurista.

Aleksi Nuujan musiikki kuulostaa oikeastaan aika hyvältä!

Optiset illuusiot eivät yleensä ole kovin jänniä, muttä tämä on aika hämmentävä.

Jazz-ezine käsittelee designin lisäksi myös fontteja ja jazz-musiikkia. Kiinnostava sillisalaatti.

Levitated.net pitää sisällään jänniä, open source flash 5 -systeemejä. Siis kieppuvia, kasaantuvia tai itsestään järjestäytyviä häkkyröitä.

The Politics of the Artificial on vähän yliopistollisesti kirjoitettu. Ideana on, että keinotodellisuus ei ole pelkkä todellisuuden kopio, vaan jotain, jota ei voida enää määritellä todellisuuden kautta. Tämä Baudrillardin Simulacrum on välillä hämmentävän totta. Välillä tietokoneen käyttöliittymä nykyisessäkin muodossaan tuntuu todelliselta. Ja kun sukka on kadoksissa, etsiikin jo Search-painiketta.

Amon Tobin on fiilarimusiikin aatelia. Myös äijän webbisite on aivan komea, mutta eikö voisi välillä tehdä muutakin kuin leijuvia digitekstejä omituisten 3d-objektien päällä?

Mistä saa ostaa lampun, jonka väriä saa säätää vapaasti vaikka rgb-valitsijalla?

Tietoajan ihmiset yrittävät korvata fyysiset rakenteet informaatiorakenteilla, eli muuttaa tietoa materiaksi. Tätä on webbikaupankäynti, sähköiset kirjat ja lopulta myös elokuvat. Virtuaalimaailmat ovat materian rajoituksista irtoamisen lopullinen muoto. Silti virtuaalitodellisuuksia rajoittaa edelleen juuri rauta. Prosessoritehot eivät ole vielä niin suuria, että niillä voitaisiin mallintaa todellinen maailma — tai jotakin vielä monimutkaisempaa.

Olisikohan The language of new media hyvä kirja uuden median teorioista?

Koditon haastattelee itseään. En ole ikinä ajatellutkaan kuinka filosofista on olla koditon.

William Gibson Wiredissä My Own Private Tolyo

Koneiston saitti olikin paljon enemmän funtsittu kuin luulinkaan. Tämä käy ilmi Antti Hinkulan ja Teemu Suvialan lopputyöstä. (via Arghive)

Kirjoitin pienen jutun Eerosta. Sitä pitäisi kuitenkin vielä jaksaa hioa.

Pitäisi olla mahdollisuus hankkia väliaikaisia puhelinnumeroita, joita voisi antaa ihmisille, joiden kanssa haluaa olla tekemisissä vain rajatun ajan. Voisi tilata erikseen vuoden, kuukauden tai vain päivän mittaisen puhelinnumeron, joka ohjautuisi automaattisesti varsinaiseen numeroon. Vai onnistuuko tämä helposti jollakin kepulikonstilla?

Intissä hauskaa mainoksettomuus. Ero metsäleirin ja Mannerheimintien välillä on shokeeraava. Kun on tottunut yhteiskuntaan joka tuputtaa koko ajan mainoksia, on oikeastaan intin vain Suomen Armeijaa mainostava ympäristö rauhoittava. Kukakohan keksii myydä mainokset inttiin?

Olin viime torstaista perjantaihin barettimarssilla, joka joukkueeltamme kesti 27 tuntia. 75 kilsaa pyöräilyä ja ehkä 35 kilsaa marssimista. Tunti nukkumista. Otti vähän voimille, mutta rajojensa löytämisestä tulee hyvä olo.

Hyakugojyuuichi!

Ted Nelsonin haastattelu BBC:llä. Paljon siitä, mitä Nelson ideoi on yritetty, muun moassa Applen OpenDoc yritti vapauttaa käyttäjät ohjelmista. Monet ideoista ovat taas vaikeasti toteutettavissa ilman keskustietokonetta, kuten monensuuntaiset linkit. Silti Nelsonilla on hyviä ajatuksia, jotka kannattaa ottaa vakavasti. Tärkeintä on, että ei pidä olemassa olevia asioita itsestäänselvyyksinä.

Minulle luontainen tapa surffata verkossa on availla uusia ja uusia ikkunoita. Laskin juuri niiden määrän: tällä hetkellä 38 auki. Välillä kone ei siedä enää, vaan kaatuu. Sen lisäksi joskus kaksi niistä alkavat soittaa musiikkia yhtä aikaa ja syntyy sietämätön kakofonia. Pitäisi tehdä ainakin skripti, joka tallentaa kaikkien ikkunoiden nimet, URLit ja paikat niin, että voisi tallentaa tilanteen koneen sammutuksen ajaksi tai kaatumisen varalta.

Oiva kertoi, että samoilla ikkunoilla jatkaminen on vakiona Operassa. Itse ajattelin, että tekisin AppleScriptillä, jolla ohjelmien skriptaaminen on helpointa. Saattaisi kuitenkin onnistua myös javascriptillä, joka ehkä osaisi tallentaa kaikkien ikkunoiden urlit ja sisällöt vaikka cookieen, josta ne saisi takaisin napin painalluksella.

Mark Pilgrim menetti työpaikkansa, koska kertoi weblogissaan mitä on huumeriippuvaisuus. Tällaista tekstiä kirjoittava mies saa kuitenkin aina työpaikan.

Ten mistakes in site planning. Top-listat ovat yleensä vaarallisia, mutta seuraavan kerran, kun suunnittelen saittia, luen nämä ensin läpi. Vaikka säännöt yleensä tulevat myös selkärangasta, on perusasiat hyvä olla aina selvillä. Ne ovat asioita, joista ei tingitä.

Rekaksoississa todella hyvä juttu To the pointista. Hämmentävää, kuinka paljon yhteyksiä voin rakentaa Pointtilaisiin. Olen itse Kuvataidelukion kasvatti, monet näistä tyypeistä olivat Razorfishissä ja AppleGarden oli purkki, johon tutustuin ennen nettiä. Silti en todella tunne heistä ketään. Ehkä olen jo seuraavaa polvea.

Pitäisi tehdä jonkinlainen vapaastikäytettävä mediapooli, jonne kuka tahansa voisi helposti heittää videon, kuvan, fontin tai tekstinpätkän. Näitä saisi muutella ja käyttää, mutta niin, että editoitu versio tulisi mielellään myös pooliin, yhdistettynä jonkinlaisella linkillä alkuperäiseen.

Miten taideteokset voisivat olla informaatiovuorovaikutuksen sijasta suorassa vuorovaikutuksessa? Vaikkapa hiekka, joka valuu, saa aivan erilaisen merkityksen, onko pinta, jolle se putoaa vettä vaiko lasia. Voisiko siis pinta, jolle pudotetaan olla eri taiteilijan kuin hiekka? Perusideana siis jonkinlainen OOP-taideteos.

Aistien yhteisvaikutus muodostaa kokonaiskuvan. Entä jos ottaisi taidenäyttelyyn mukaan kärryt jolle nostaisi isot stereot. Sitten menisi sisään taidemuseoon, ja pistäisi stereot soittamaan vaikkapa radioheadia. Kuinka tämä ehtisi muuttaa museokävijöiden kokemusta — ennenkuin rauhan häiritsijä heitettäisiin ulos?

Tai entä, jos jakaisi Kiasman edessä ihmisille värillisiä aurinkolaseja, ja näin muuttaisi heidän näköelämystä jokaisen teoksen edessä?

V-med on ranskalainen vuorovaikutteinen multimediatila, joka on ensi viikolla esillä Ranskan kulttuurikeskuksessa. Sen voisi käydä katsomassa.

Voisin tehdä pienen shockwaven, joka näyttää Nelsonin ideoiden mukaisesti ketkä linkittävät saitilleni. Siis takaperoisen linkin. Toinen tapa olisi tehdä cgi-skripti, joka vaikka googlella tuottaa linkkilistan, ja sitten sijoittaa se saitille.