Kuutio

Hyvää uutta vuotta!

Director-filessä hyviä musavideoita mm. Cunninghamilta, Aphex Twin ja Squarepusher -äijältä.

Teddy-sarjakuva. Luin kuunnellen Amon Tobinia. Teki siitä vielä normaaliakin kieromman.

Bee on puhtaasti piirretty sarjakuva tytöstä, joka on töissä valokuvaliikkeessä.

Sympaattinen pieni tähtisarjakuva.

Samedifference, myös hyvä verkkosarjis.

Duncan’s kingdom

Explodingdog: “I draw pictures, from your titles. send me a title, or any thing else you want to talk to me about”

Jannen ja Geckon robootteja.

Alistapart: New Mac Browsers.

Armchair-dj:ssä arvostellaan usein hyviä levyjä.

Baarikierros.com: “Kaikkien baarikierrosten äiti. Kalliossa on noin 150 paikkaa joista saa olutta. Tehtävänä käydä jokaisessa.”

Googlen lista siitä, milloin eri sanat esiintyivät ensi kerran nyysseissä.

Mielestäni tekijänoikeuksien pitäisi loppua tekijän kuollessa. Miksi perikunnan pitäisi rikastua, jos itse taiteilija on kuollut?

Lawrence Lessig kommentoi USA:n tekijänoikeus-lakeja. Hyvä juttu.

Douglas Adamsin keskeneräiseksi jäänyt, kuudes osa Linnunradan käsikirjasta liftareille julkaistaan.

Scott McCloud tekee hyviä verkkosarjiksia.

Allen Ginsbergin beat-runo Howl.

Suomen lippu brändi, joka rakennettiin joskus viime vuosisadan alussa. Valkoinen ja sininen symbolisia värejä. Verenpunainen jätettiin lopulta vain vaakunaan. Isäinmaalliset intellektuellit loivat suomalaisuuden. Siihen asti se oli vain sitä mitä ei oltu. Ei oltu venäläisiä eikä ruotsalaisia. Kuitenkin nykyään kansallisuus on lähestulkoon itsestäänselvyys.

Intti on leijuntaa tyhjän päällä. Ennen inttiin menoa luovuin HOAS-kämpästäni ja pakkasin tavarat veljeni autotalliin Mäntsälään. Pitäisikö nyt kaivaa tavarat sieltä, vai aloittaa elämä tyhjästä?

Intissä etäollaan. Maailma pyörii jossakin muualla. Ihmiset, tutut elävät, surevat ja nauttivat kun itse olen ei-mikään-maailmassa tekemässä ei-mitään. Muuta todellisuutta aistitaan vain sirpaleina.

Annoin lapsena tiedelehtien ja scifikirjojen näyttää minulle maailmaa. Mahdollisuudet tuntuivat uskomattomilta. Silti: rajoitukset jöivät pysyvästi mieleen. Edelleenkin ajattelen maailmankaikkeutta ja aivoja koneena, jota tosin en voi edes täydellisesti ymmärtää, sillä logiikan rajat ja epätarkkuusperiaatteet pitävät huolen siitä, että kaiken kaavaa ei voida varmistaa eikä luultavasti täysin ymmärtääkään. Mitä se auttaisi. että tuntisimme maailmankaikkeuden kaikki lait, jos emme voi tietää onko olemassa parempia ja vielä täsmällisempiä lakeja?

Intissä ei ole yksityisyyttä. Kaikki on julkista. Tavarat, aika, tila. Melua, melua, melua. Kuka tahansa voi koska tahansa rikkoa hetkesi.

Jokaisen pasifistin tulisi käydä intti, tietäisi mistä puhuu.

Kirjoja kirjoittaessa pitäisi ottaa huomioon myös sivut, sivunumerot, kannet, kannen materiaalit, typografia ja takakannen tekstit. Se, että kirjailija on yleensä alistettu tekemään ainoastaan yleiskelpoa tekstivirtaa on väärin, sillä iso osa lukukokemuksesta tulee juuri kehyksistä. Ja eikö olisi hyvä, että voisi laittaa tekstiin kliimaksikohdan vaikka sivulle 100 niin, ettei lukija voisikaan jättää kesken, vaan olisi pakko lukea eteenpäin!

Intissä ollessa luopuu monista asioista joita pitänyt itsestäänselvyytenä – joilla on määrittänyt olemassaolonsa. Ei koulua, ystäviä rakkaimpia, kotia, vaatteita, harrastuksia, musiikkia, elokuvia, kahviloita, tietokoneita eikä siis vapautta. Ei mahdollisuutta olla tai tehdä mitä haluaa. Tai olla rauhassa hetkisen.

Ihmiset halveksuvat toisten tyhjiä elämiä ja valintoja uskotellen itselleen, että heidän oma maailmansa ja toimensa olisivat parempia. Silti lopulta ainoa todellinen ratkaisu on päätös siitä haluaako elää vai ei. Kaikki muu on vain elämän leikkiä.

Ihmiset jäävät usein logiikkansa saartamaksi. He uskovat, että kaikki tärkeä tieto on logiikan merkein esitettävissä. Logiikka ei kuitenkaan ole aukotonta tai edes itsestäänselvää. Mikä on lauseen “Tämä lause ei ole totta” totuusarvo? Miten voisimme siis luulla, että suuret vastaukset tulevat logiikan rajallisin merkein esitettynä, kun koko logiikka on epäluotettavaa? Myös kvanttifysiikka muuttaa logiikan sääntöjä. Ei siis ole itsestäänselvää, että logiikka toimii kaikkialla samalla tavaöla kuin arkimaailmassamme.

Ahonen: “Monella ihmisellä suu olisi aika hyvä persreikä, jos huulet otettaisiin pois ympäriltä”

Ehkä logiikka ja järjestys on vain päässämme. Käsittelemme yksikköinä puita, rahoja ihmisiä, vaikka yksikään puu ei ole samanlainen. Silloin olemme jo luoneet mallin puusta, emmekä ole tekemisissä enää todellisuuden kanssa, vaan katsomme maailmaa jonkinlaisena virtuaalisena kappalekokonaisuutena.

Inttikaveri totesi, että intti on hauska kokeilu. jossa toisiaan tuntemattomat ihmiset laitetaan samaan, paskaan paikkaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Kuulostaa aivan tv-sarjan formaatilta!

Holopainen, tuore alikessu kysyi “miten menee?” Sanoin ettei kovin ihmeellisesti. Että en ole mikään erityisen hyvä sotilas ja olen huomannut, että paikka on oikeastaan aivan väärä minulle. Holopainen sanoi: “Katso ton tyypin silmää.” Vastapäätä istui toinen tuore alikessu, jonka vasen silmä oli verenuodosta aivan punainen. Holopainen sanoi: “Se, kuinka hyvä sotilas on, ei riipu taidoista ja voimista, vaan sydämestä.” Siinä Holopainen, metsien lauripoika, oli varmasti oikeassa. Sääli, ettei sydämeni ollut intissä mukana.

Aula oli ajatuksena kaunis. Että ihmiset tutustuisivat vieraisiin ihmisiin ja toimisivat yhdessä kun heille annetaan tarpeeksi hyvät tilat ja mahdollisuudet. Maailma ei vain toimi niin.

RE: uusmediafirmojen nettijoulukortteja.

Halfproject.com: on hieno designsaitti, tosin en nyt ihan lyhyellä katsomalla ottanut tästäkään selvää, onko keskustelufoorumi, portfolio vai galleriasaitti.

Engrish on hauskaa. Japanilaisten mainosten mukaenglantia, joka ei välttämättä tarkoita mitään. Aika hyviä on myös ARS01:n videoteoksessa, jossa koko dialogi on engrishiä. Sieltä löytyy kuolemattomia mainoslauseita kuten “Have a pleasant meat time with your most intimate friends!” Tuote jota mainostettiin oli muistaakseni lounaslaatikko.

Dodge-ezinen eka numero. En tiedä pidänkö siitä paljon vai onko se vain turhaa pikselinpalvontaa. Tässä taustat.

Luen Kerouacin Dharmapummit-kirjaa, beat-klassikkoa. Kerouacilla on upeaa tunnelma. Kun hahmot perustuvat tosihenkilöihin, on todellisuus läsnä. Ja fiilikset! Beat on kirjallisuuden jazzia. Kuitenkin, vaikka Sammakko on tehnyt hyvän työn kustantaessaan kirjan suomeksi, olisi tämäkin kirja pitänyt lukea alkuperäiskielellään.

Nyt on loppusodat sodittu ja rynkyt palautettu. Intti lähenee loppuaan.

Shift.com:n juttu Mitä verkossa tapahtui vuonna 2001. Yllättävän paljon.

Käytiin lauantaina Laten kanssa Kimmo Kaivannon näyttelyssä Taidehallissa ja vielä Tennispalatsin Kulttuurien Museossa katsomassa Lahden Muotoiluinstituutin kuubanmatkan kuvia. Kaivanto oli hyvä. Tosin tuntui, että olisi vieläkin paljon laajemman näyttelyn saanut aikaiseksi. Joku rajatumpi katsaus voisi myös olla kiinnostava. Vähän piti säätää, että päästiin museoihin ilmaiseksi sisään:

“Onko teillä alennusta kuvataidelukiolaisille?”
“Ei, mutta alle kahdeksantoistavuotiaat…”
“Hyvä, sitten kaksi alle kahdeksantoistavuotiasta.”
“Onko teillä mitään henkkareita?”
“Ei mulla, entä sulla Lauri?”
“Ei mullakaan. Yleensä ikää pitää todistaa toiseen suuntaan!”
“No menkää nyt, mutta ensi kerralla…”
“Kiiiitos paljon!”

Lucid dreaming. Voisi olla hauskaa osata nähdä selväunia, mutta jäisiköhän siihen koukkuun?

Hyviä kuvia: Peterfunch.com.

Novelleja Leena Krohnin ovelasta kirjasta Pereat mundus, jossa kaikki päähenkilöt ovat nimeltään Håkan.

Leena Krohn mielikuvituksesta.

Kun aamulla huomaa auringonnousun sijaan, että maapallo kääntyy suhteessa tuhansiin miljooniin tähtiin paljastaen valtavan suuren auringon kaukana meistä, tajuaa kuinka pieni ihmisruumis on. Ja ehkä myös, kuinka rajaton on ihmisen mieli. (aloin lukea Sammakon kustantamaa Jack Kerouacin kirjaa Dharmapummit, joka kertoo junapummeista ja beatajan itämystiikasta.)

Ninan storyä. pakko laittaa verkkoon…

Rakastunutta, korkealentoista teksiä vuodelta ‘00. Rakkaus on oikeastaan aika kaunista:

Silti olen onnellinen ja luotan edelleen tunteisiin. Liittyy maailmankuvaani. En usko fyysiseen maailmaan ja sen rajallisuuteen, vaan luotan siihen, että on muutakin. Oli se sitten me ihmiset itse, tai joku jumalafiguuri, mitä tahansa. Kunhan ei tyydy siihen, että sisältönä olisi vain mitattava, arvioitava, suhteutettava. Jos tunteita, rakkautta, uskoa aletaan suhteuttamaan ne katoavat. Miten voi sanoa että rakastaa jotakin enemmän kuin jotakin muuta – joko rakastaa tai ei. Äly luulee selviävänsä yksinään. Se luulee, että sen varaan voi rakentaa, mutta todellisuudessa se ei onnistu. Tarvitaan muutakin.

Ihmisillä on selvästi liikaa aikaa: GPS:llä piirrettyjä kuvia.

Sheep Molester Martti Ahtisaari arrested.

Minä.

Tiedemiehet korvaavat DJ:n tietokoneella.

Hyviä kylttejä, sääli etteivät ole PD.

Hotwiredissä erittäin hyvä tutoriaali typografiasta verkossa. Kirjoitettu kuukausi sitten. Ekan luvun lopussa ja varsinkin tokassa luvussa vähemmän tunnettuja juttuja, jotka fonttikoko-ongelmien kanssa säätävien tulisi tuntea.

Autot, veneet, lentokoneet ja moottoripyörät ovat kyber. Samoin soittimet, tietokoneet, rannekello ja aseet. Ne täydentävät kehoa ja aisteja muuttaen ihmisen toimintaa. Niitä ei käytä sanallisesti, vaan toiminnallisesti.