Kuutio

Macos X:n säätämiseen on kulunut paljon aikaa. Kyllä tästä vielä kelpo käyttis tulee. Tuskaista vain, kun on ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tietokone, jota ei osaa käyttää. Miten saan printterin valittua? Mistä saan nettiyhteyden Hei missä on kaikki mun ohjelmat? Ja mihin tarvitsen root-oikeuksia, ls, mv, sudo ja cd-komentoja?

Ahonen sanoi, että minun pitäisi mennä katsomaan moottoritietyömaata. Näyttää kuulemma raiskatulta kuunkamaralta, tai jotain sinnepäin. Rumaa, siis kiinnostavaa. Ainoa ongelma on, etten tiedä, minne rakennetaan moottoritietä. Mutta sehän näkyy tielaitoksen keväisistä tietyökartoista?

Daniil Harms oli neuvostoliittolainen sanoilla leikkijä 1920 ja 1930-luvuilla. Esimerkki:

Putoilevat mummot

Eräs mummo putosi ikkunasta liiallisen uteliaisuutensa vuoksi, ja murskautui maahan.

Toinen mummo kurkotti ikkunastaan nähdäkseen ruumiin maassa, mutta liiallisen uteliaisuutensa vuoksi putosi hänkin ja murskautui.

Sitten putosi ikkunasta kolmas mummo, sitten neljäs, ja viides.

Kun kuudes mummo putosi ikkunasta, kyllästyin katselemaan niitä ja menin Maltsevin torille, missä kuulemma joku oli antanut sokealle villaisen shaalin.

Samoihin aikoihin USA:ssa vaikuttanut e. e. cummings on myös hyvä äijä:
r-p-o-p-h-e-s-s-a-g-r

r-p-o-p-h-e-s-s-a-g-r
   who
a)s w(e loo)k
upnowgath
  PPEGORHRASS
        eringint(o-
aThe):l
 eA
     !p:
S         a
 (r
rIvInG .gRrEaPsPhOs)
    to
rea(be)rran(com)gi(e)ngly
,grasshopper;

Toinen, ovela cummingsin runo runoilijan itse ääneen lukemana.

Hesarissa juttu Dharmapummeista. Hyvä juttu, mutta ei otettu kantaa kirjan suomennokseen. Ehkä Kerouacia ei pitäisi suomentaa lainkaan, sillä niin paljon putoaa pois. Toisaalta, jos suomentajana voisi vielä olla Pentti Saarikoski, joka suomensi aikanaan Siepparin Ruispellossa, voisi syntyäkin jotakin kiinnostavaa. Enemmän rohkeutta ja asennetta, kiitos!

Korjailin vähän bugeja multiuser-testistä jonka joskus directorilla väsäsin. Nyt toimii. Tosin käyttäjiä ei vielä juurikaan ole.

Pirate-radio.co.uk soittaa kaikkea drum’n'bassista jazziin.

Radio1:n musaraidat on ihan jees, varsinkin urbaaniosuus.

Jimi Tenor-haastattelu Out Of Nowhere-levyn aikoihin. (realaudio)

Coldcutin Ninjatune-mix. (realaudio).

Gilles Petersen: Gotan project

Riemufestari oli aivan jees, vaikka Eläkeläiset live-karaoke oli hetkittäin jopa tylsä. Tapahtumissa käynti vaatii pientä vaivannäköä, mutta on yleensä sen arvoista. Monet hyvät tapahtumat vilahtavat ohi ennenkuin niitä ehtii huomatakaan. Pitäisi olla webbipalvelu, johon voisi merkitä mitä artisteja, tapahtumalajeja ja paikkoja haluaa seurata, ja sitten saisi vaikkapa meilinä tiedot kaikista hakuja vastaavista tapahtumista. Myös tieto kiinnostavien kirjojen, levyjen tai elokuvien ilmestymisestä voisi olla samassa.

Myös yleinen webbipalvelu, jolla voisi seurata onko tullut tiettyjä hakusanoja vastaavia sivuja verkkoon, olisi kätevä. Siihen voisi kirjoittaa esimerkiksi kiinnostavien ihmisten ja ohjelmien nimiä, ja aina kun ne löytyisivät joltakin uudelta sivulta, saisi siitä tiedon.

Riemussa oli myös Selfish Shellfish niminen yhtye, joka oli hämmentävä. Esiintyjät pukeutuneina hedelmiin, laulaja iso nainen, jonka vakava ääni muistutti lähinnä Velvet Undergroundin Nicoa. Toinen.

Taneli kommentoi Suodattimessa Mikko-Pekka Heikkisen juttua Nyt-liitteessä it-alasta ja uusmediasta. Sama Mikko-poika on kirjoittanut kaikki Nyt-liitteen uusmediaa ironisoivat jutut. Periaatteessa on aivan ok, että uusmediaakin katsotaan kriittisesti, mutta toimittajan ei pitäisi kirjoittaa juttujaan pelkästään ennakkoluulojensa pohjalta. Kyllä suurin osa it-alalla työtä tekevistä on kunnollisia ja ahkeria duunareita. Ja paljon hyviä palveluita on Suomessakin tehty. Rekaksois-keskustelu jutusta. Nyt-liitteen keskustelu.

Tein aikani kuluksi uuden version puusydeemistä ja lifestä (shockwave).

Read-me-kilpailuun voi osallistua softalla, joka on mahdollisimman ei-hyödyllinen tai softalla, jolla muutetaan tai otetaan kantaa kaupallisten softien toimintaan. Siis jälleen kisa hassuille taideohjelmille. Kaikki kilpailevat teokset downattavissa, osa on peräti ovelia. Silti: kuinka monta eri ohjelmaa tarvitaan, jotka ottavat satunnaista infoa verkosta ja esittää sen satunnaisesti?

Riemu-festivaali: MA Numminen, Eläkeläiset livekaraoke, Tavastia 18.1.2002. Varmaankin kiinnostava kokemus.

Eric ei saanut syötyä lusikallista kanelia.

ExpeditionBerlinin idea on ovela. Sen sijaan, että etsisi tietoa netistä, etsiikin sitä todellisesta elämästä. Tapa, jolla tämä tehdään on seuraava: kirjoitetaan sana, vaikkapa “happiness”, pahvinpalalle ja liftataan tien laidassa kunnes joku ottaa kyytiin. Tältä ihmiseltä sitten kysytään mitä kyseinen asia hänelle merkitsee. Silti: pitikö tätä nyt flashillä toteuttaa? Eikö selkeä html olisi ajanut tehtävän yhtä hyvin?

Minua viehättäisi ajatus tutustua rumaan kaupunkiin. Se, mikä yleensä on näkyvillä on liian kaunis ja siisti. Seuraavat ainakin tulevat mieleen:

Roskat kaduilla, kaatopaikat
Rikotut rakennukset
Remontit, purkutyömaat
Sompasaaren romukaupat
Rumat ja vanhat ihmiset
Räkälät, nyrkkeilysalit, vankilat, viemärit

Silti vähän turhan kliseisiä kaikki. Ei silti estä, etteikö niitä olisi hauskaa kuvata.

Myös onnea, kauneutta, vihaa ja hikeä voisi ympärillä olevasta maailmastaan metsästää. Saisi vähän etäisyyttä arkielämään.

Jippiin HOAS-netti vihdoin toimii. Tosin ainakin illalla hidas. Silti: 60 mk kuussa ei ole paha hinta.

Pelottavaa, kun alkaa hakea elämänviisauksia ohjelmointikirjoista! Luen Bruce Eckellin “Thinking In Java”-kirjaa, joka on erinomainen kirja ohjelmoinnin filosofioista, ja vähän tekniikastakin. Joku versio siitä on verkossakin. Kuitenkin eräs kohta toi mieleen arkiongelmat:

The class of programming problem discussed in this chapter is of the “wild-card” variety, where it isn’t simply re-forming a well-known solution, but instead involves one or more “wild-card factors” – elements where there is no well-understood previous solution, and where research is necessary. Attempting to thoroughly analyze a wild-card problem before moving into design and implementation results in analysis paralysis because you don’t have enough information to solve this kind of problem during the analysis phase. Solving such a problem requires iteration through the whole cycle, and that requires risk-taking behavior (which makes sense, because you’re trying to do something new and the potential rewards are higher). It may seem like the risk is compounded by “rushing” into a preliminary implementation, but it can instead reduce the risk in a wild-card project because you’re finding out early whether a particular design is viable. Product developement is risk management

Tuotahan elämä on. On pakko mennä nopeasti eteenpäin, kun ei tiedä mitä elämältään haluaa.

Daypop kertoo mitä on weblogien linkkilistoilla. iMac näyttää olevan nyt suosittu. Bajista iso osa taitaa olla maccikäyttäjiä. Liekö ideologia Hypercardista lähtöisin?

Tämä on hyvä! Lähettää matkalta postikortteja, jotka joku toinen skannaa aina sitä mukaa ja laittaa verkkoon. Voisi kokeilla seuraavalta reilimatkalta. Vaikka viime reilin matkalogi on sekin vielä laittamatta verkkoon.

Pitääkin tän vuoden aikana tehdä joku hieno skini tälle blogille. Tai vaikka laittaa omalle serverille, vaihtaa engine ja lisätä hyvä palaute- ja keskusteluosio. Heittäkää kommentteja, mikä systeemi olisi paras toteuttamiseen?

Monenkäyttäjän ympäristöistä voisi tehdä uudella tavalla sosiaalisesti tavoitteellisia. Siinä missä Sulakkeen palveluissa voi ostaa huonekaluja, olisi varmaan monia, jotka veisivät sen mielellään pidemmälle. Kai sen jälkeen kun on virtuaaliruusu ostettu ja tekokuohuviinit juotu, voisi jo suudella, mennä omaan huoneeseen ja vaikka hoitaa neitsyys pois keinotodellisuudessa? Eikä tarvitsisi ehkäisystäkään murehtia. Nykyään lähemmät kohtaamiset onnistuvat varmaankin vain tekstinä.

Hei, virtuaaliraskaus ja virtuaalilapsia! Kampanja nuorten ehkäisyn puolesta — tamagochi potenssiin 10. Tai virtuaali-AIDS ja virtuaalikemohoito! Ota vastuu elämästäsi myös keinotodellisuudessa.

Yhteen muuttaessa kaksi ihmistä ottavat helposti vastakkain. Molempien koti ja tavat lyödään yhteen ja sitten riidellään siitä, kuka kantaa maitotölkin kotiin ja syödäänkö rasvaista vai rasvatonta jugurttia. SIlti, hyvä periaate on, että riidat sovitaan ennen aamua.

Soitan huilua. Tosin huiluni on ollut kadoksissa viimeiset kahdeksan kuukautta, ja olen ollut hetkittäin epätoivoinen sen suhteen. Tänään sain sen takaisin, kuin pala minua olisi löytynyt. Soittimen kanssa muodostuu kokonaisuus, jossa monet asiat tapahtuvat automaattisesti. Samalla tavalla kuin tietokonetta käyttäessä ei tarvitse erikseen miettiä tiedostoa avatessaan “vedän hiiren ikonin päälle ja tuplaklikkaan sitä”, ei soitinta soittaessakaan tarvitse ajatella pikkuasioita, vaan voi keskittyä suuriin kuvioihin. Huomattavan kaunista, ja eroottista.

Intin loppuessa hain hyvää juhlapaikkaa. Päädyin Ahosen kanssa Pääesikunnan www-ylläpitäjien ja Ruotuväkeläisten tj-juhliin, saunatilat ja kaikki. Silloin mietin, miksen itse lähtenyt www-ylläpitäjäksi? Metsä kun ei todellakaan ollut minua varten. Toisaalta, oma palvelusaikani oli vain kuusi kuukautta ja voin sanoa käyneeni todellisen intin, en mitään lusmuversiota.

Juhlien loppuvaiheessa Ahonen täyttyi alkoholilla ja itsellään. Se heitteli sisällä lumipalloja ja keittiöveitsiä, nipisteli kainalokarvoja (!) ja hajotti laseja. Ihan mukavaa juhlahenkeä jos minulta kysytään, mutta joitakin vieraita se tuntui häiritsevän.

Joskus Ahonen oli närkästynyt siitä, että siteerasin sitä Kuutiossa väärin. Mutta ei verkko-Ahonen ole sama kuin reaalimaailman Ahonen. Verkko-Ahonen on fiktiivinen henkilö.