Hypercard oli kova juttu. Graafikot ovat kehuneet sen piirto-ominaisuuksia, ne olivat kuulemma joiltakin osin paremmat kuin missään muussa softassa. Sitä pidetään myös webin yhtenä esikuvana, sillä sillä saattoi tehdä hypertekstiä jä vuosia ennenkuin Internet tuli koteihin.
Tietokantojen teko ja henkilökohtaisen tiedonhallinta hoituivat sillä helpommin kuin millään nykytyökalulla. Ja sitä oli ilo käyttää.
Hypercardin suurin ongelma oli, että sillä ei ollut varsinaista kohderyhmää, eikä selvää kategoriaa. Tuotteella pitää perinteisten oppien mukaan olla kilpailijoita, että se voitaisiin luokitella. Applen johtajat eivät ymmärtäneet Hypercardia, joten sen annettiin kuolla. Kuten niin monien hyvien ideoiden.
Hypercardin käyttö vaikuttaa edelleenkin monien tapaan käyttää tietokonetta. Se, että konetta käyttää kuin toimisi keinomaailmassa ja muuttaen maailmaansa sen sijaan, että pitäisi toimintatapoja ainoastaan prosesseina on viehättänyt monia luovia ihmisiä. Myös alkuperäisessä Macos:ssä oli paljon tätä ideologiaa.
Hypercardissa oli myös kotipino, eräänlainen kotisivu, johon linkitit muita sivuja, ohjelmia tai tekstejä. Siihen saattoi lisätä suoraan toiminnallisuuksia, kuvia ja koristella sen haluamansa näköiseksi.
Dokumentti oli aina muuteltavissa lennosta ja skriptillä saattoi tehdä kaiken saman kuin ohjelmoidessakin. Kaikki tehtiin objekteilla ja koodi käännettiin konekieleksi vasta ajettaessa. Näin siis ennen Javailuja.
Lopulta monet asiat, joita on sen jälkeen pitänyt hienoina, ovat ainoastaan Hypercardista jääneitä varjoja: shockwave, graafiikan ohjelmointi, hypertekstit, weblogi ja käyttöliittymien suunnittelu. Miten tietokoneen käytöstä on tullut vain tylsempää, kun jo yli kymmenen vuotta sitten rakennettiin pilarit, jotka mahdollistivat mitä tahansa?
Hypercard + korkean tason webbiohjelmat olisi mukava ympäristö. Sellaisen voisin ottaa vaikka käyttöliittymäksi tämän Aqua-vissyveden tilalle.
