Kuutio

Onko sinussa meemiviruksia? Tämäkin on jo meemi.

Olin eilen katsomassa Ryhmäteatterin Helluntaiaaton. Näytelmä oli suhteellisen pitkä, mutta imaisi mukaansa varsinkin loppua kohden. Se oli paljolti filosofishistoriallista eurooppalaisuushööpää, mutta kovin mukava katsella hyvien näyttelijöiden ansiosta.

Suomessa on luksusta, että pääsee teatteriin katsomaan samoja näyttelijöitä, joita näkee elokuvissa ja tv:ssä. Ja opiskelijahinta esimerkiksi Helluntai-aattoon oli 11,5 euroa — melkein samanhintaista kuin elokuvissa käynti viikonloppuna.

Teatterissa pitäisi käydä useammin. Se vaatisi vain vähän enemmän suunnitelmallisuutta. Leffassa käynti on helppoa, koska sitä ei tarvitse suunnitella. Voi vain kävellä vaikka kinopalatsille, ja katsoa, mitä pyörii.

Lightcycle on hyvänoloinen verkkoloki digitaiteesta kiinnostuneille. Linkki Jaska Järvilehdon hyvästä lokista, joka päivittyy turhan harvoin.

Muistatteko silloin ennen vanhaan, kun Netscape teki blink-tagin ja Microsoft vastasi marqueella?

Nätti käyttöliittymä kuvien selailuun.

Montako pikseliä tarvitaan, jotta digikamera olisi parempi kuin 35-millinen filmi? Erittäin hyvä dokkari, jossa käydään yksityiskohtaisesti läpi asiat, jotka vaikuttavat digikuvan tarkkuuteen.

Miksi käyttää 48 bittisiä kuvia?

Tennispalatsin taidemuseossa uusia japanilaisia valokuvia ja vanhoja puupiirroksia jotka liikkuvat taiteen ja pornon rajoilla. Hetkittäin aika paljon pornon puolella. Sopii kuitenkin Tennipalatsiin, joka on Hesan taidemuseoista populistisin. Mitä olisi helpompi myydä, kuin erotiikkaa?

…vielä Japanin ja Venäjän sodassa (1904-1905) sotilaat kantoivat mukanaan onnea tuottavia eroottisia kirjoja.

Saattoi niillä olla muitakin syitä kantaa mukanaan eroottisia kirjoja.

Nobuyoshi Arakin valokuvataide tasapainoilee ylevän ja rivon välimaastossa.

Aika paljon ollaan — usein ilman selvää syytä — juuri rivon puolella. Monet ei-rivoista kuvista ovat kovin arkisia.

Onko maailmankaikkeus pelkkä tietokone?

Darkpassage on verkkolehti hylätyistä rakennuksista.

Ohjaa Aiboa Os X:llä.

Olisikohan kognitiotiedettä hauska lukea? Tunteeko kukaan ketään kognitiotiedettä lukevaa?

Myös semiotiikka voisi olla kiinnostavaa

Weapons of Mass Destruction — graffitia.

Botti puhuu itsensä kanssa. Voit myös itse puhua Alicelle. Voit myös tehdä oman botin käyttämällä XML-pohjaista AIML-kieltä.

Neatimage on mielettömän hyvä ohjelma kohinan ja muiden epätarkkuuksien poistoon esimerkiksi digikamera-kuvista. Kurkkaa esimerkkikuvat. Sääli, ettei siitä ole mac-versiota.

PhotoFlair-softasta en osaa sanoa, kuinka hyvä se on käytännössä. Pitäisi testata parilla kokeilukuvalla.

Hyvä saitti työjärjestyksestä, kun otetaan kuvia Canonin G2 -kameralla ja muokataan kuvia Photoshopilla. Esimerkiksi vinkki kuvan valotusalueen laajentamisesta on hyvä.

Löysin hyvän listan hauskoista Siggraph 2002 -demoista. Monet Siggraphissa esiteltävät graafisen ohjelmoinnin esimerkit ovat niin huumaavan omituisia, että niitä ihmetellessä kuluu mukavasti useita päiviä. Lisää Siggraph-papereita.

Hauska video Protrude Flow-teoksesta. Siinä akryylitankissa olevia magneettisia hiukkasia ohjataan äänellä, joka on nauhoitettu tilassa olevilla mikrofoneilla. Lisää aiheesta.

Vaatteiden mallinnusta

Reaaliaikaista 3d-mallinnusta videokuvasta.

Hiusten mallinnusta

Hesan ruokapaikkojen julkinen salaisuus on kasvitieteellisen Unicafe, Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan laidalla. Vuonna 1823 rakennettu puutalo on pieni ja kodikas. Ruoka on hyvää, ja iltaisin siellä palaa kynttilät.

Found magazine sisältää ainoastaan löydettyä tavaraa.

Macromedian Contribute vaikuttaa aivan hyvältä softalta. Ideana on antaa html:ää osaamattomien tehdä webbisivuja, mutta samalla estää webbisivun sotkeminen. Hyviä ominaisuuksia ovat esimerkiksi toimintojen peruminen ja käyttäjäryhmät, joille on erikseen määritelty, saavatko he esimerkiksi luoda sivuja tai tehdä css:ää.

Onkohan netissä yhtään radiota, jossa soisi automaattisesti sämpleistä tehty musiikki? Sellaisen voisi tehdä jos olisi ylimääräistä aikaa, algoritmista live-musiikkia. Toisaalta, radiosta kuuluva poppi voisi melkein yhtä hyvin olla algoritmeilla luotua — ei siinä ainakaan liikaa mielikuvitusta ole käytetty.

Miten olisi webbisivusto, joka itse kehittäisi itseään, jotta se saisi enemmän kävijöitä? Sivu voisi seurata omia referer-hakujaan, ja niiden pohjalta hakea itse muilta sivuilta tietoa, joka voisi kiinnostaaa näitä hakuja tehneitä ihmisiä.

Tällöin ohjelma toimisi tiedon filtterinä. Ja kehittäisi oman näkymän kaikkeen tietoon.

Casey Reas tekee hienoja juttuja. ACG:n sälli.

Art and Culture: John Maeda

Kaunis flashlelu

En oikein osaa sanoa, pidänkö Larry Carlsonista. Sen tyyli on mauton, mutta toisaalta: perus nu-design ja bauhaus alkaa välillä kyllästyttää.

Hauska, mutta epäkäytännöllinen saittiproto.

Olen lueskellut Electronic Culture -kirjaa, jossa on teknologista murrosta käsitteleviä tekstejä. Osa niistä, on parempia, osa huonompia. Hauskaa kuitenkin on, että monet teksteistä löytyvät myös verkosta.

Kirja alkaa klassisesti Vannevar Bushin As We May Think -artikkelilla vuodelta 1945, jossa esitettiin ehkä ensimmäistä kertaa myös hypertekstiä muistuttava visio.

Paul Virilion haastattelu vuodelta 1994 on hyvä. Vaikka tyyli on jotenkin koristeellinen ja sanaileva, on tekstissä myös sisältöä.

Baudrillard: Disneyworld Company: “In the end [au fond], they would cryogenize the entire planet, just like Walt Disney himself who decided to be cryogenized in a nitrogen solution, waiting for some kind of resurrection in the real world. But there is no real world anymore, not even for Walt Disney.”

Baudrillard: Global Debt and Parallel Universe

Tämä ei ole kirjasta, mutta voisi olla: Leibniz, Baudrillard and Virtual Reality vuodelta 1993.