Kuutio

Miten musiikki voi olla surumielistä? Miksi tietyt sävelkulut kuulostavat surullisilta ja toiset iloisilta? Melodinen musiikki on hämmentävää, sävelet viestivät jotakin, joka tuntuisi olevan esimerkiksi kielestä riippumatonta.

Lauantaina 31.5 Liekki Stella Starissa. 8 euroa. Liekki on ainakin Radio Helsingin kuuntelijoille tuttu. Jossakin vaiheessa mahtava Pienokainen-kappale soi kanavalla melkein kulumiseen asti. Se on silti hyvä kappale.

Porvoon taidehallissa on Martti Anttilan valokuvanäyttely Valokuvia Intiasta. Anttila on tehyt useita matkoja Intiaan 80- ja 90-luvuilla ja viettänyt siellä pitkiäkin aikoja. Kuvat ovat esillä isoina vedoksina, jokaisessa on käsintehdyt kehykset.

Kuvat ovat hyviä, niissä on kumma, rauhallinen tunnelma. Osa muistuttavat tyyliltään grafiikkaa. Intia on läsnä. Sisäänpääsy näyttelyyn on ilmainen, kannattaa käydä varsinkin jos suuntaa muuten Porvooseen. Hyvää taidetta on muuallakin kuin Helsingissä.

Gilles Petersonin viime vuoden parhaat levyt-listalla “Kuusumum Profeeta” sijalla 41. Luksusta, että yhtye, jota toissa viikolla saattoi kuulla Stella Star Clubilla Kalliossa, koreilee listalla Jazzanovan, DJ Shadow’n ja Underworldin kanssa. Pitää varmaan mennä levykauppaan tämän listan kanssa.

Kesänäyttelyt ovat taas auenneet Helsingissä. Niille, joiden mielestä näyttelyt ovat liian kalliita, voi suositella Kiasman ilmaista perjantai-iltaa ja Ateneumin keskiviikko-iltaa.

Designmuseon jugend-näyttely on komea. Erityisesti kiinnitin huomioni Frosteruksen suunnittelemaan pöytään, joka oli komea, vaikkei ollutkaan varsinaisesti Jjgendin ihanteiden mukainen.

Kiasmassa on vielä muutaman viikon Demoskene.katastro.fi-näyttely. Muuten sisältö on sekasoppaa.

Amos Anderssonilla esillä Tsekkiläisen Jiri Kolarin kollaasitöitä, jotka näyttävät kovin erilaiselta tietokoneiden ja demoefektien aikakaudella: millä filtterillä olisi tällaiseenkin lopputulokseen päässyt?

Oiva kommentoi:

heps! toi Jirshi Kolar on(oli) ihan mainio heppu, selasin näyttelyluettelon läpi taannoin. faija oli nähny sen tsekeissä tekemässä noita töitä, istu kuulemma jossain pienessä (1*1m) kopissa ja leikkeli taidekirjoja kappaleiks. Ne työt on kyllä humoristisia / hauskoja, villejä ideoita kaikinpuolin.

Tennispalatsin näyttelyt olivat kovin tiiviisti ahdetut, eivätkä innostaneet liiemmin. Varsinkaan, kun en ole itse nähnyt Sopeutumattomat-elokuvaa enkä Teuvo Tulion tuotantoa. Näytteillepano olisi voinut olla harvempi — liian paljon kuvia liian pieninä vedoksina.

Nyt on auennut myös Kuvataideakatemian lopputyönäyttely. Jälki on pelottavan kuvataideakatemiaa, ollaan taas niin taiteellisia. Vaikka, kai se on hyvä, että edes joku yrittää?

Perjantain hesarissa osui kulttuurisivuilla silmiin kiinnostava otsikko, “Hufvudstadsbladet pienenee – mutta lupaa olla kutistumatta” Juttu alkoi aivan mallikkaasti, kerrottiin Hufvudstadsbladetin vaihtavan tabloid-kokoon ja haastateltiin päätoimittajaa. Aihe oli kiinnostava: olen itse usein tuskaillut busseissa ja junissa hesarin kanssa, joka on liian iso ja hankala. Vaihtaisin mielelläni pienempään formaattiin.

Juttu kuitenkin eteenpäin luettaessa muuttuu puhtaaksi tabloidin mollaamiseksi. Tavoitteena on ollut ilmeisesti löytää mahdollisimman monta haastateltavaa, joiden mielestä tabloid on ajatuksena kuolleena syntynyt.

Esimerkiksi Joensuusta löydetyn Pekka Mervolan kommentit ovat suhteellisen satunnaisia:

“Uusi Suomi teki 1980 vuosisadan lehtiuudistuksen: siirtyi broadsheetista eurotabloidiin (hieman varsinaista tabloidia suurempaan kokoon). Sisältö ei riittänyt broadsheetiin, mutta uudessa koossa lehdestä tuli runsaamman tuntuinen”, Mervola kertoo.

“Seurasi kuolinkamppailu, jota kesti 11 vuotta.”

Uusi Suomi ei kuollut tabloidiin siirtymisen vuoksi, vaan ehkä enneminkin siihen, että lehti oli Kokoomuksen äänenkannattaja ja siten poliittisessa vastatuulessa. Miksi Uusi Suomi on mainittu jutussa useaan kertaan? Miten se liittyy lehden formaatin paremmuuteen?

Mervola vielä jatkaa:

“Yleensä suomalaisessa kulttuurissa päivittäisen laatulehden siirtyminen tabloidiin on liittynyt sisällön vähenemiseen, ja se on ollut tappion merkki.”

Yllättävää, että Hesari kommentoi Husiksen tabloidiin siirtymistä jo nyt, vaikka muutos tapahtuu vasta ensi vuoden puolella? Onko todella näin suuri tarve lähteä puolustussotaan Hesarin puolesta, vai onko kyse vain Hesarin toimittajien pinttyneistä mielipiteistä sen osalta, miltä lehden tulee näyttää?

SanomaWSOY:n lasikopissa ihmetellään, miksi Helsingin Sanomien tilaajamäärät laskivat viime vuonna. Uusia lukijoita tuskin saadaan sillä, että lehdessä esitetään aiheetonta kritiikkiä kilpailijoiden tulevista valinnoista!

Tämän vuoden Koneistossakin esiintyvän Gilles Petersonin radio-ohjelma Worldwide alkaa soida ensi lauantaista lähtien myös Radio Helsingillä. Viimeksi Gillesiä on kuultu suomessa vuonna 2001 Ylen Radio Mafiassa.

Sitä ennen voi kuunnella Gillesiä BBC Radio 1:n lähetysenä (RealAudio).

No huhhuh taas. Tämäkö on suurta taidetta? Taustat.

Google clustering – pdf (via Visa)

Kvaak.fi on suomenkielinen sarjakuvazine.

Advanced Background Extraction (qt) on video, joka neuvoo erilaisia keinoja taustan irroittamiseen fotarissa. Monta ovelaa temppua. Jenkkiselostajat on vaan hetkittäin aika häiritseviä.

Enpä osaa sanoa, onko lopputulos välttämättä tavoittelemisen arvoinen, mutta silti: esimerkki hc-photoshop-actionista.

Nyt on taas aika suunnitella kesän matkantekoa. Näillä näkymin matka lähtee liikkeelle Brittein saarilta. Skotlantia ja Irlantia olisi tarkoituksena kierrellä. Jatkomatkasta sain vision: haluan Istanbuliin! Vaihtoehtoina on joko vähintään 60 tunnin junamatka, tai lento. Sitten vaan täytyy yrittää päästä Istanbulista takaisin kotosuomeen.

The Plan or, ‘How I Stopped Faking and Learned to Love Third Shift’: tekaistu elämä ja siitä irti pääseminen.

Pinserin BlogWiki on hyvää käyttöä Wiki-järjestelmälle.

Töissä pomot toivoivat, että tekisin syksyllä enemmän duunia. Ja kotiin kun pääsin, löysin postiluukusta kutsun kertausharjoituksiin Upinniemeen lokakuussa. Yhteiskunnan lonkerot taas taputtelevat olkapäälle ja muistuttavat ettei täällä suosita mitään vapaaeläjiä. En ole ainoa, jolle tällainen mukava uutinen kolahti postilaatikkoon.

The Atomic Revolution Comic Book on hieman polarisoitunut näkemys ydinvoiman voittokulusta. Kuvitus on kaunista ja ydinvoiman voittokulku ylvästä — varsinkin lopussa, kun esitellään 1950-luvun teknoutopiaa ja kaikkivoipaisuutta.

Silloin oli vielä helppoa uskoa parempaan huomiseen, jossa taudit on parannettu, nälänhätä voitettu ja ihmiset onnellisia. Kuka vielä uskoo näin? Ehkä nykyinen kyynisyys varmistaakin, ettei maailma koskaan muutu paremmaksi.

Tietokoneella tehdyn 3d:n ei tarvitse enää nykyään näyttää kirveellä veistetyltä muovipalalta. Tietokoneet ovat tarpeeksi tehokkaita laskemaan vaikka jokaisen siveltimenvedon erikseen. Näiden uusien 3d-tekniikoiden takana on kuitenkin raakaa matematiikkaa ja algoritmeja, joiden perusteet ovat yksinkertaisia, mutta joiden hallitseminen vaatisi melkeinpä kokopäiväistä paneutumista.

Villiä 3d-mallinnusta kuvan pohjalta. Washingtonin yliopistolla myös muita jänniä projekteja.

Tekstuurin ekstrapolointia. Ekstrapoloinnilla voi jatkaa kuvaa ohjelmallisesti. Sitä voi käyttää myös kuvaelementtien poistamiseen.

Kynällä piirtämisen simulointi 3d:nä (pdf)

Introduction to Non-Photorealistic rendering (pdf) ja kalvot (pdf)