Kuutio

Päivitin pakkauslistaa sillä matkalle lähtö koittaa jo perjantaina.

08:09 <@jau> huomenta!
08:09 <@jau> mulla oli unessa hieno kasinolaiva joka seilasi jossakin venezuelassa
08:09 <@jau> siellä syötiin lettuja.
08:10 <@jau> ja sitä pyöritti norjalaiset haltijat, jotka oli just tullu kristityiks ja joilla oli taikamiekka
08:10 <@jau> ja se oli matkalla sellaseen paikkaan, jossa oli käytketty aarre.
08:10 <@jau> mä olin aatellu ettiä sen aarteen.

Vasen ja oikea aivopuoliskoni tulevat yleensä mukavasti toimeen keskenään. Vasen aivopuolisko yrittää parhaansa mukaan vastata järkevästä päättelystä ja loogisesta toiminnasta, kun taas oikea aivopuolisko pyrkii tekemään luovia ratkaisuja ja hoitamaan elämästä nauttimisen.

Joissakin perustavanlaatuisissa asioissa aivopuoliskot ovat kuitenkin varsin eri linjoilla. Vasen aivopuoliskoni haluaisi oikeastaan kaikkein mieluiten elää askeettista ja hyvin järjestettyä elämää. Kotiin olisi silloin sisustettu työpöydän lisäksi vain sänky ja lamppu. Elämä olisi hyvin hallittua ja kontrolloitua.

Oikea aivopuolisko taasen kaipaisi tunnetta, luomisvoimaa ja intohimoa. Elämä olisi sponttaania ja yllätyksellistä, kaikkeen hypättäisiin tulisesti mutta mihinkään ei tarrattaisi turhan pitkäksi aikaa.

Yritä nyt sitten elää näiden kahden kanssa!

Jaakko reilaa festareita upouuden g3-kameransa kanssa ja päivittää päiväkirjaansa matkalta. Hyvällä säkällä ehdin törmäillä Jaakkoon Belgiassa ensi kuun puolessavälissä. Toivottavasti Jaakko saa kuviakin verkkoon jostakin päin maailmaa.

Applen “puolueettomat” G5-nopeustestit ovat Ainakin tämän jutun mukaan optattuja g5-prossulle. Ne käyttävät myös muutamia asetuksia, joita ei ilmeisesti ole edes tarkoitettu käytettäviksi normaalissa sovelluskehityksessä.

Exactitudes: erottuminen johtaa samaistumiseen. Se, mitä pidät päälläsi, kertoo mihin ryhmään haluat kuulua.

Provinssikuvia myös pnuk.netissä. Samassa paikassa myös provinssianalyysi.

Poyhtarin Interrail-forumissa hyvä threadi Istanbuliin junalla matkaamisesta.

Toinen mahtava kirja jota kahlaan on Risto Ahdin RunoAapinen. Teos on jotakin Aristoteleen Runousopin ja aforismikokoelman väliltä, vähän runoakin.

Parasta kirjassa on Ahdin tapa katsella maailmaa ikäänkuin sivusta. Näkökulmat ovat usein tuoreita, ilman populaarikulttuurien suttaamia ajatusmalleja. Ei ainakaan mitään turhan kevyttä lukemistoa siis.

Kirjan arvostelu Kiiltomadossa.

Arno Kotron esikoiskirja Sanovat sitä rakkaudeksi on hyvä kuvaus miehenä olemisesta. Nyt ei machoilla, nössöillä tai muistella seksiä, vaan ollaan todella ihmisenä. (Kiiltomadon arvostelu)

Kirja on subjektiivinen ja omaelämänkerrallinen. Muusa jää kovin kaukaiseksi. Parasta siinä on kuitenkin aitous. Runous on usein hienostelevaa ja käsitteillä ja sanoilla briljeeraavaa — homostelua. Se puuttui tästä, siksi tätä proosarunomuotoon kirjoitettua tekstiä oli kovin miellyttävää lukea. Lauseet ja analyysit muotoilevat hämmentävän hyvin joitakin omia ajatuksia.

Kotro on myös kirjoittanut City-lehden Liisaleena-kolumneja. Vaikea sanoa, onko se kuitenkaan sen suurempi meriitti, kuin että kirja on saanut MeNaiset-lehdeltä viisi tähteä.

Törmäsin hyvään vinkkiin siitä, kuinka värillisen noisen voi poistaa helposti Photoshopilla. Värillistä noisea tulee digikuviin esimerkiksi pimeässä kuvatessa.

Valitse Gaussian Blur -filtteri ja nosta määrää kunnes värillinen noise katoaa kuvaan.

Tämän jälkeen valitse Edit -> Fade Gaussian Blur ja valitse listasta Color.

Nyt kaiken noisen kuvassa pitäisi olla yksiväristä. Sen saa poistettua Desparcle tai Median -filttereillä.

Tällä tekniikalla kärsii tietysti kuvan väritarkkuus, mutta sitä ei yleensä huomaa, sillä tärkein informaatio on kuitekin yleensä kirkkaudessa.

Lisää provinssikuvia Jarmon sivuilla.

Okei, tämä on kaikkialla, mutta ihan hyvä: The Editing Roomin Matrix Reloaded -juonitiivistelmä.

Sain pitkästä aikaa suloisen tekstiviestin. Oli mukavaa, että joku muisti minuakin.

Pian paljastui, että viesti oli lähetetty väärään numeroon. Mitäpä siitä, viesti piristi silti.

Oli luksusta käydä pitkästä aikaa Provinssirokissa. Vaikka lauantaina satoi ja maa oli muodassa, oli mukavaa kuulla Massive Attack livenä. Kuten Lauri totesi “Olipas aika pöhee esitys.

Kuvia Provinssi-retkeltä.

Panoramoja Burning Man -festareilta. Nevadan autiomaassa järjestettävä festivaali on legendaarinen, joku päivä täytyy sielläkin käydä.

Kuvia toimistolta Kampin työmaa-alueesta. Täällä räjäytykset tuntuvat aina välillä pieninä muutaman richterin täräytyksinä. Aitiopaikka, voisi sanoa.

Harrastuneisuuttani kävin teoreettisen filosofian pääsykokeissa. Vain muutama otetaan, joten sisäänpääsyn todennäköisyys on pieni.

Toisaalta, parasta pääsykokeissa on ehkä se, että kerrankin pitää opetella jotakin kunnolla. Oikeastaan pyrkiminen on poikkeuksellisen hyvä tapa saada perustietämys jostakin aiheesta.

Silti koetilanne on hämmentävä. Mukana on myös sellaisia, jotka ovat lukeneet pääsykoekirjan seitsemään kertaan. Omassa lukemisessa kirja alkoi osoittaa rajansa jo toisen lukukerran jälkeen.