Kuutio

Toisto on pahasta. Englantia kirjoittaessa aktiivinen sanavarasto on kuitenkin niin pieni, että välillä ei löydä sopivaa korviketta tutuille sanoille. Right-klikkaamalla sanaa Wordissa ja valitsemalla Synonyms -valikosta sopivan sanan, voi vähentää tekstin toistoa.

Clutter on mahtava ohjelma os x:lle, joka hakee automaattisesti iTunesissa soivan kappaleen levyn kansikuvan Amazonin palvelusta. Tämän kansikuvan voi sitten raahata työpöydälle. Levyjä voi soittaa kansikuvia klikkaamalla.

Olen siirrellyt cd-kirjastoani vähitellen mp3-muotoon. Kansikuvat tuovat takaisin osan siitä minkä menettää musiikin muuttuessa pelkiksi biteiksi.

— Tahdon olla ensimmäinen, lumihiutale huudahtaa. — Kosketan maanpintaa talven merkkinä, minusta se alkaa. Kinokset kasaantuvat ympärilleni, lumipallot lasten leikeissä. Tämä on onnen hetki!

Maanpinta on sula ja lämmin. Ei ole oikein talvi vielä. Pieni lumihiutale laskeutuu kadulle ylpeänä ja ensimmäisenä. Ja harmikseen sulaa vesipisaraksi hukkuen muiden joukkoon.

Päivät ovat viimeaikoina itse päättäneet mitä haluavat tehdä. Itselläni ei ole ollut sen suhteen juurikaan sanavaltaa. Jotkut päivät toimivat kuitenkin kovin kummallisesti, esimerkiksi kaksi edellistä maanantaita ovat halunneet ohjelmoida ahkerasti. Maanantai on toki muutenkin aika kummallinen otus, uuttera ja ahkera viikon aloittaja. Täysin erilainen kuin vaikkapa perjantai, joka luulee nykyään olevansa lauantain kaltainen viikonloppupäivä.

Ehkä annan perjantain pitää harhaluulonsa. Ja sallin viikonpäivien vapaan anarkian jatkua. Katsotaan mitä siitä tulee. Jos ne aiheuttavat harmia, voin aina tehdä vallankumouksen ja palauttaa päivät takaisin ruotuun, keskitetyn hallinnon piiriin.

Harhailin perjantaina vailla päämäärää Kampin kulmilla vapaapäivästä nauttien. Ihmettelin, miksi laumoittain ihmisiä vaelsi sisään Orioniin? Seinältä luin, että Orionissa olisi vapaa luento poliittisesta elokuvasensuurista. Parempaa tekemistä vailla kävelin sisään.

Luento oli kiinnostava, erityisesti se, miten sensuurijärjestelmät syntyvät ja toimivat sota-aikana oli kiinnostavaa. Sensuuri on kyseenalainen, moraalia ja arvoja vartioiva järjestelmä, jonka toiminta on yleensä salamyhkäistä ja tarkkaan varjeltua. Poikkeuksellisen pelottavaa holhousta, siis.

Orionin pehmeät penkit ovat mukavat.

Pari hyvää huomiota: sota-ajan jälkeen sensuurikoneistot jäävät helposti vielä toimintaan, sillä mihinkäs hyvä koneisto katoaisi? Toisaalta elokuvasensuurin merkitys on nykyaikana vähentynyt, sillä elokuva ei ole enää median keskipisteessä, vaan ennemminkin marginaaliviihdettä. Nyt sensuurivaatimukset kohdistuvat erityisesti televisioon ja nettiä kohtaan: esimerkiksi nettien keskustelupalstojen valvontavaatimukset ovat nykyajan sensuuria.

31.10 olisi vuorossa elokuvasensuuri ja pornografia. Saisikohan siitä jotakin irti?

Jatkan Helsinki-keskeistä paikkojen kartoittamista. Tänään tuli oleiltua seuraavissa, oikein mukavissa paikoissa:

Kaurismäkien Cafe Mocba on Eerikinkadulta Coronan vierestä löytyvä mukava pieni kulmaus, jonka verhoilla peitetyt ikkunat pitävät ohikulkijat loitolla. Paikka jää helposti huomiota vaille, mutta voittaa viihtyisyydessään viereiseen kellariin rojahtaneen kauhutrendikkään Super-baarin.

Kahvila Taikalamppu Torkkelinkadulla oli paikka, jonne jostakin syystä en ikinä lukioaikana päätynyt. Sympaattinen pikku hippinurkkaus Torkkelinmäellä, jonne lukiolaiset valuvat hyppytunneilla ja koulun jälkeen. Voisin nyt, vanhempanakin, sinne joskus toistekin mennä, vaikka jotakin hyvää kirjaa lukemaan tai vain ihmisiä tarkkailemaan.

Meet-In -baari Kampissa on aina täynnä ihmisiä. Yleensä sieltä kuitenkin löytää vielä yhden pöydänkulman ja aukitaitettavia tuoleja, joita voi sitten avata pöydän ympärille. Erityisesti pikku-wc matalan käytävän päässä on näkemisen arvoinen helsinkiläinen nähtävyys.

Uusien opintojen ansiosta pääsee pyörimään kulmilla, joilla ei ole aikaisemmin liikkunut. Kuinka en olekaan koskaan ennen Kruununhakaan eksynyt?

Pizzeria Pompeij Snellmaninkadulla on mahtava. Italiankieli kalajaa pienenpienessä ravintolassa, televisiosta tulee jalkapalloa. Sinne pitäisi joskus mennä syömään täysi satsi prima-seconda-platti -tyyliin.

Toinen kiinnostava paikka oli Cafe Entre Mariankadulla. Sievä ja tyylikäs, hämyinen kahvila, jossa ei ollut liikaa väkeä. Iso kulhollinen lattea auttoi jaksamaan tylsiä koulukirjoja.

Myös Star Cafe Liisankadulla on viihtyisä. Ja kahvin saa opiskelijahintaan.

Fellini -haastattelu.

Sofia-etiikkatesti. Foucault oli lähimpänä.

Menopaussissa Mea kirjoittaa miesten ja naisten välisestä ja rakkauden jälkeisestä ystävyydestä sekä puhelinsoittojen odottamisesta. Ja Janne Toivoniemi myös naisystävistä.

Poisoned on tiedostonhakuohjelma os x:lle, joka osaa hakea FastTrack, Gnutella ja OpenFT -verkoista. Helposti ja hyvin toimiva ohjelma, joka käyttömukavuudeltaan on vanhan kunnon Napsterin tasoa ja tiedostoja on miljoonittain.

Kaupungissa kiertää helposti samoja reittejä ja paikkoja läpi. Nyt syksyllä olen nauttinut siitä, että on voinut kävellä ulkona paikoissa ja alueilla, joilla ei ole aikaisemmin liikkunut.

Ja aina löytää jotakin uutta.

Palmu on hauska kaksikerroksinen pikkubaari Liisankadulla. Ja Loma on Koko-teatterin rauhallisen leppoisa teatterikahvila Pitkänsillan kupeessa. Niihin palaan vielä uudelleen.

Ostin Pontis SP600 -mp3-soittimen. Pätevän oloinen lelu, jossa voin käyttää samoja Compact Flash -muistikortteja kuin digikamerassanikin. Jostain syystä ei suostunut soittamaan Liekkiä, mutta muuten laite on kelpuuttanut musiikkimakuni.

Käytiin katsomassa KOM-teatterissa Tarpeettomia Ihmisiä, jonka lähtökohtana oli, mikä saa suomalaisen miehen tappamaan perheensä. Raskaasta aiheesta huolimatta näytelmää jaksoi katsoa, dialogi oli mahtavaa ja näyttelijät näyttelivät hyvin.

Miltä oma elämäsi näyttää, kun pilkot sen tasamittaisiin pätkiin? Mitä kaikkea on ehtinyt muuttua neljässä vuodessa? Kuka haluaisit olla neljän vuoden kuluttua?

Jotkut ovat laittaneet verkkoon kuvina elämänsä. Jonkun toisen elämä saattaa näyttää kovinkin erilaiselta.

Ei varmaan kenellekään ole jäänyt epäselväksi, että huippumallien kuvat ovat usein äärimmilleen retusoituja. Silti vasta näin esitettynä tajuaa, kuinka epäaitoja mainos-, muoti- ja eroottiset kuvat usein ovat.

Flying finnin 69 euron hintainen lento Stanstedille alkaa olla jo sen verran halpa, että voisi melkein lähteä käymään Lontoossa aivan muuten vaan. Pitäisi vain keksiä sopivaa puuhaa matkalle. Ehkä Turner and Venice olisi näkemisen arvoinen? Tai vähän teatteria ja muutama klubi-ilta? Jo kävely ympäri vierasta kaupunkia saattaisi olla virkistävää.

Kauniita ruskakuvia

Elokuva-arkistossa muun moassa Maalaustaiteen jäljet elokuvissa, Sensuuri ja Kieslowski -teemat.

White Stripesin Fell In Love With A Girl-video on tehty Legoista.

Playboy-lehden Marshall McLuhan -haastattelu.

Suloinen pieni virtahepo syntynyt.

Neal Stephensonin uusi Quicksilver-kirja on 1000-sivuinen trilogian ensimmäinen osa. Ilmeisesti kirjalla on nördekulttipotentiaalia, mutta sivumäärä on aika giganttinen. Stephensonin Snow Crash on cyberpunk-klassikko. Katsotaan, mitä tästä uudesta tulee.

Villen unessa.net-sivuston sisältö tuntuu samanlaiselta, kuin mitä oman pään sisällä on liikkunut syksyn aikana. Samanlaisia tapoja kohdata ihmisiä, maailmaa ja todellisuuksia. Alan taas uskoa maailmaan, ihmisiin ja mahdollisuuksiin.