Kuutio

Bush-nigeriaspam.

Opte on kartta internetistä. Kaukaa hieno, mutta yksityiskohdat antialiasoimattomia (siis suomeksi vieraantuneita) ja siten vähän karuja.

Missä englannin sanassa vacuumin lisäksi on kaksi u-kirjainta peräkkäin? Vastaus: niitä onkin useita!

Ilman naista -sarjakuva on ehdoton.

Kartta on hyvä väline tiedon selkeään esittämiseen. Vaikka kartalle ei saakaan juurikaan kolmea ulottuvuutta enempää dataa, voi harkittu kartta saada monimutkaisenkin tietomassan näyttämään selkeältä.

Myös maantieteellisiä karttoja tehdessä voi olla tarpeellista käyttää todellisia etäisyyksiä ainoastaan viitteellisesti, suuntien ja etäisyyksien hahmottamisen apuna. Tyypillinen esimerkki tästä on Lontoon metrokartta, joka vääristää yllättävän paljon etäisyyksiä ja suuntia. Realunderground-flash-animaatio näyttää eron Lontoon virallisen metrokartan ja todellisten mittasuhteiden välillä.

Voisi tehdä ohjelman, joka piirtää reittioppaan datan perusteella kartan siitä, kuinka pitkään kestää keskimäärin matkata eri kaupunginosien välillä. Tämän pohjalta voisi sitten piirtää kartan, jossa todellisten etäisyyksien sijaan olisikin piirretty pisteiden välinen matka-ajallinen etäisyys.

Kiinnostavia kartoitusprojekteja CASA:ssa.

Alati pakeneva différance, filosofianessee joka halusi verrata Derridan ajatuksia Liisa Ihmemaassa -kirjan irvikissaan.

Liisa: Anteeksi, voitteko neuvoa minulle tien?
Irvikissa: Minne olet menossa?
Liisa: En tiedä.
Irvikissa: Sitten mikä tahansa tie vie sinne.

Rekolla sympaattisia possuja

Loving the Ghost Machine, Janne Vanhasen artikkeli musiikista (ja postmodernismista).

MIT:n Aesthetics and Computation Group muuttui Physical Language Workshopiksi. Maeda halusi kokeilla jotakin uutta, mukana onneksi myös Ben Fry ACG-guruista.

Ainakaan toimintakenttä ei ole turhan tarkaan rajattu:

“The PLW is focused on solving large, as-yet unsolvable problems in the domains of digital expression as related to visual literacy, world economics, and physical spaces.”

- kuka se tyttö on?
- no se, se joka oli silloin teidän mukana
- ai anniko? se joka oli tavastialla?
- niin, me aluks ajateltiin laurin kanssa, et jos se on fuck-buddy, mut sit me mietittiin et ehkä se on jotakin enemmän
- anni on vaan kaveri
- no, kaveritkin on tärkeitä
- niin, kai

(Irish Festival 2003 26.9-5.10)

Dekonstruktio on postmodernin sanaston ehkä epämääräisin käsite. Moni humanisti käyttää dekonstruktiota menetelmänään, mutta tarkempaa kuvausta kaipaavalle insinöörille jää koko dekonstruktio erilaisine selityksineen täydeksi mysteeriksi. Ansion tästä saa Jaques Derrida, joka filosofiassaan pyrkii pakoilemaan tarkkoja määritteitä. Niiden sijaan Derrida sumentaa merkitysten välistä rajaa löytämällä niistä toisensa tai analysoimalla niiden merkityksiä. Tähän hän käyttää vastakohtapareja eli binaarioppositioita.

On kuulemma väärin väittää Deconstruktiota menetelmäksi, analyysiksi tai operaatioksi. Silti kahden askeleen dekonstruktiota voi käyttää onnistuneesti vaikkapa Derridan Differancen ymmärtämiseen:

1. Löydä tekstistä binaarioppositio

Havaitse mitä tekstissä pidetään luonnollisena tai itsestään selvänä tai hae kohdat, joissa teksti korostaa vahvasti kahden asian välistä yhteyttä. Nämä ovat tekstin vastakkainasetteluja, binaarioppositioita. Tällaisia voivat olla jonkun asian osalta esimerkiksi tärkeä/turha, mennyt/nykyinen tai vaikkapa olennainen/epäolennainen.

2. Dekonstruoi oppositio

Näytä kuinka alkuperäisenä ja itsenäisenä esitetty koostuukin muista asioista tai on niiden vaikutuksen alainen. Se ei siis olekaan lopulta riippumaton muista merkityksistä. Esimerkiksi kaikki kirjoitettu on aina suhteessa aikaisemmin kirjoitettuun. Siksi mikään ei ole itsenäinen tai riippumaton edeltävistä tuotoksista.

Näytä, kuinka jonkin toisen asian vastakohtana esitetyn olemassaolo riippuu vastakohdastaan. Kaikkien merkkien arvo tulee Derridan mukaan sen kautta, mitä muita merkkejä sen paikalla olisi voinut käyttää. Siten mitään merkkiä ei voida selittää suoraan, vaan esimerkiksi sanan kaupunki merkitys riippuu siitä, millaiset sanat kielessä on vaikkapa kylälle, suurkaupungille tai lähiölle.

Osoita, että jokin tavallinen onkin erityistapaus. Monet normaalina pidetyt asiat ovat ainoastaan kätkettyjä erityisyyksiä. Esimerkiksi valkoinen keskiluokkainen mies sisältää kolme sanaa, joista kaikki ovat rajattuja erityistapauksia. Valkoinen on etninen ryhmä, vieläpä melko pieni ja epäyhtenäinen sellainen. Keskiluokka on epämääräinen joukko ihmisiä, jonka kautta pyritään perustelemaan hyvä toimeentulo, lait, järkevät perusarvot ja autojen farmarimallit. Jopa mies ja miehisyys on jatkuvasti erilaisen vaarojen uhkaama: homot, naiset, uudet miehen mallit ja erilaiset uudet sukupuolikäsitykset ovat jatkuvasti horjuuttamassa miehistä identiteettiä. Voiko siis mieskään olla normaalin perusmäärite, jos se rakentuu näin helposti horjuvien perustusten varaan?

Soluautomaatit (vastaavat kuin Conwayn elämä-peli) arkkitehtuurissa.

Erityisesti virtuaaliarkkitehtuurissa olisi kiinnostavaa, minkälaisia pysyviä ja katoavia tiloja voisi tehdä algoritmisesti. Rakentaminen on halpaa keinomaailmassa, samoin kuin purkaminen: rakenteiden ei tarvitse olla rajattuja tai staattisia, vaan niille voi sallia jatkuvan kutistumisen, kasvamisen, syntymisen ja katoamisen. Tilasta tulee muutostila.

Näitä, samoin kuin geneettistä, esteettistä ohjelmointia pitäisi joskus kokeilla jossakin kouluprojektissa.

MIT:n arkkitehtiosaston Emergent Design Group.

Ilya kirjoittaa verkkotuttujen tapaamisesta, todellisessa elämässä. Verkkolokeissa onkin hämmentävintä juuri se, kuinka luulee oppivansa tuntemaan ihmisiä, vaikka todellisuudessa näkee heistä vain kapean ja itse rajatun näkökulman.

Todellisen maailman ja verkkomaailmojen kohtaaminen on ongelmallista. Melko harvat tutustuvat uusiin ihmisiin verkon kautta, yleensä verkossa viestitään ihmisten kanssa, jotka ovat muutenkin tuttuja. Toisaalta verkossa on myös helppoa (liiankin yksinkertaista?) ottaa yhtehyttä tuntemattomiin ihmisiin. Siksi välillä tulee ikäviä yllätyksiä. Uutisryhmissä vaanii ihmisiä, jotka alkavat soitella häiriöpuheluita kotinumeroon, pomot ja vanhemmat lukevat verkkolokia.

Ihminen alkaa aina automaattisesti muodostaa kuvaa toisista ihmisistä, vaikka tietoa heistä olisi vain rajallisesti.

Ilyan huomio ystävistä ja verkkolokista on hyvä. Olen usein aloittanut lausetta jonka toinen katkaisee “joo, sähän kirjoitit tosta joskus”. Hyvä jos muistin nekin ajatukset jossakin välissä dokumentoida.

Parikin ystävää on kommentoinut tekstejä, joita olen Kuutioon laittanut: “Osa siitä, mitä kirjoitat on oikeasti kiinnostavaa, mutta on siellä paljon sellaistakin mikä on täyttä paskaa. Miksi ne ovat siellä?” Minulla täytyy olla mahdollisuus kirjoittaa kaikkia asioita mitä mieleen tulee, sillä muuten sisältö näivettyy, muuttuu suunnitelluksi, järkeväksi ja ikäväksi pitää. Rajanveto on vaikeaa.

Suodattimen Ilyan Fathom this! vaikuttaa hyvältä. Postaukset yleisestä semantiikasta kiinnosti filosofiminääni, kalansilmävalikkoa kokeilin itsekin lukioaikana saamatta yhtälöitä toimimaan ja tarinat Tanskasta muistuttavat minua siitä, että itsekin saisin taas alkaa kirjoitella, tuottaa jotakin tekstiä.

Myös postaus Suodattimen historiasta on kiinnostava. Tulee kuitenkin vähän kummallinen olo, toisen maailmaan kurkistamisesta. Vähän samanlainen kuin Villen Unessa.netiä lukiessa.

Olisikin kiinnostavaa joskus tavata Ilyaa ja Villeä todellisessa maailmassa.

Itse olen pelännyt viime aikoina Kuutioon kirjoittamista. Abstrakti, tietotekninen maailma tuntuu kovin kaukaiselta, sen sijaan minun tulisi kirjoittaa ihmisistä, olemisesta, itseäni lähellä olevista asioista. Niitä pelkään paljastaa: Kun kerran laittaa jotakin verkkoon, ei sitä saa sieltä koskaan pois. Paljon helpompaa pitäytyä tosiasioissa kuin kertoa jotakin itsestään.

Ehkä taas rohkaistun avaamaan enemmän itseäni, kun suojakuorille ei ole nyt niin tarvetta.

Hyviä linkkejä ja ajatuksia informaation visualisoinnista. Tähän asti visualisointi on tarkoittanut lähinnä kauniita pikku ohjelmia, jotka näyttävät kivoilta. Marti arvelee, että tulevaisuudessa visualisointia käytetään osana suurempia ohjelmia, integroituna muuhun käyttöliittymään.

Mayaviz tekee kauniita työkaluja informaation visualisointiin.

Spiraalivisualisointi

Marti Dodgen esitys Content Conference 2001 -tilaisuudessa.

Hyvä threadi informaation visualisoinnista Sigia-l -postituslistalla.

Väitöskirja graafien visualisoinnista

Visualisointilinkkejä, ja Olive, “On-line Library of Information Visualization Environments”.

Microsoftin Netscan kartoittaa usenetiä. Sääli, että esillä on ainoastaan staattisia kuvia.

Suurin osa yrityksistä tekee kantapohjaisia ohjelmia erilaisen tiedon hallitsemiseen ja esittämiseen erilaisilla hakukriteereillä. Mikä olisi paras tapa toteuttaa visualisointityökaluja webbikäyttöliittymälliseen ohjelmaan? Vaihtoehtoina java, shockwave ja flash.

Minkälaista tietoa ja kuvaajia esimerkiksi taloudesta, organisaation johtamisesta tai logistiikasta vastaavat henkilöt tarvitsevat?

Muokattavuus on olennaista visualisoinnissa. Eri asiakkaille ja eri tilanteissa tarvitaan erilaisia kuvaajia. Yksi graafinen näkymä ei yleensä riitä kaikkiin tilanteisiin.

Kuinka välttää rajoittuminen pelkkään numeromuotoiseen dataan? Esimerkiksi päätöksenteossa olennaista myös teksti-informaatio, jota ei saa helposti ängettyä pelkkiin kuvaajiin.

Wow. Twin on kirjasinlaji, jota voi muuttaa kolmella eri parametrilla. Kokeile Twiniä eri asetuksilla.

Lontoon metrokartta kolmiulotteisena.

Jaakko Kilpiäisen kuvia funkisrakennuksista luovutetussa Karjalassa Laterna Magicassa. [via Luksus]

Näpsäkkä laite kännyköiden häirintään. Ainakin leffassa tai teatterissa käydessä tämä voisi olla kätevä.

Hivenen Segwayta tyylikkäämpi yksipyöräinen.

Radioheadin jäsenet ottavat haltuunsa BBC:n 6Music-kanavan 22. – 28. joulukuuta, valiten ohjelmat, musiikin ja tuottaen webbiin materiaalia. Lähetystä voi seurata myös web-streamina. Joulu saattaa mennä musiikkia kuunnellessa. [via metafilter]

ilmiö, jossa sama ärsyke voi aiheuttaa eri aistien alaan kuuluvan aistimuksen. Tällaisia ovat esimerkiksi äänen tai kirjainten havaitseminen väreinä.

Siggraphin ensi vuoden teemana on synestesia.

Scientific American synestesiasta. Onko synestesia todellinen aistimus? Kiinnostavia havaintoja siitä, kuinka synestikot saattoivat nähdä esimerkiksi numeroon liittyvän värin, vaikkeivät hahmottaneet numeroa tietoisesti.

Scientific Americanin jutun pohjana oleva Ramachandranin ja Hubbardin artikkeli synestesiasta. Sisältää myös kuvat kikistä ja boubasta.

Samaisen Ramachandranin pyrkimyksenä muodostaa jonkinlainen taiteen tiede, neuroestetiikka. Kovin ideaalista, mutta lähtökohdat tutkimukseen ovat silti kaikentäyttävät, mahtavat:

“What is consciousness? What do you mean by falling in love? What is free will? What is ‘the self’? What is humor, music, art? How did language and abstract thinking and metaphor and poetry evolve in humans? When I was a medical student, these were things you pondered only if you didn’t want to get tenure. Now, given our wonderful imaging technology, if we ask the right questions, do the right experiments on the right patients, we can begin to answer these lofty questions about the mind which until now have remained in the domain of philosophers.

Ramachandranin BBC-luennot

Synestesiaan liittyy myös phonosemantiikka, se kuinka eri sanat tai äänteet tuntuvat jo erilaisilta.

Ja tämäkö muka ei-käytännönläheistä, taiteellista hapatusta? Sanojen käyttöä mainonnassa, tietysti. Ihmisillehän tuotteita tehdään!

Synestesialinkkejä monta