Kun paapalle digikamera ostettiin
25.12.2003 klo 23:00
Isä on aina ollut hankala lahjottava. Se on aina ollut toiminnan mies, ostanut itselleen kaiken mitä on kaivannut. Siksi tänä vuonna päätettiin, että ostetaan jotain isoa, johon kaikki voivat osallistua. Tapaninpäivänä mentiin 70-vuotiaan isän luo joulupäivälliselle. Pöytään oli katettu oluet ja jouluruoan jämät. Paikalla olivat kaikki lapset ja sukulaiset jotka joulukiireiltään olivat kerenneet.
Isä on aina ostellut mielellään sähkökojeita, siksi ensimmäinen idea oli pakki täynnä erilaisia kulmahiomakoneita, poria ja moottorisahoja. Tästä lopulta luovuttiin: halpoja kojeita ei kukaan kehdannut hankkia, ja hyviin ei rohjettu uhrata rahaa.
Lopulta päädyttiin digikameraan, isä kun on sellaisesta haaveillut jo vuoden päivät. Ilmeisen hyödyllinen laite, kaikilla pojillakin sellainen jo on. Tilanne oli koomillinen, kun poikien valtuuskunta diplomi-insinöörin johdolla esittelivät pienessä paketissa tulleen digitaalisen kameran hämmentyneelle isälle. “Se on tuotu Hong Kongista, eikä nyt tarkoiteta mitään Keravan Hong Kongia.”
Kukaan ei tiennyt miten kamera toimii, mutta innostus ja riemu oli suurta: “Ja sitten tässä on kans digitaalinen zoomi, mutta sitten kun tulee keltainen neliö, ei kannata zoomata enempää.” Kädet viuhtoivat, oli modea ja statusta ja salama, joka on välillä hyvä, mtta joskus haitallinen, eikä mitään tietoa siitä, miten sen saa päälle tai pois. Isä oli hämillään, muisteli vuoden takaista tietokonekurssia, jossa opistoinsinööri oli esitellyt tietokoneiden käyttöä niin nopeata tahtia, ettei mukana tahtonut pysyä.
Vanhin veli, kameran ostanut, näytti kuinka sen saa kiinni televisioon. Ihmiset hämmästelivät, kun kameran kuva näkyi suoraan television ruudulla: “Tämähän on ameriikkaa” Ja sieltä näkyi todellakin ruudulta suoraan salamalla räpsäistyjä kuvia, kummasti rajattuja kasvoja ja irvistyksiä. Katsojien ilmeet olivat kuin Lumieren veljesten ensimmäisessä elävien kuvien esityksessä. “On se kyllä hieno laite!”
Isäkin jo innostui, olivat lähdössä Madeiralle kahdeksi viikoksi kuun vaihteessa, “Siellähän voi sitten harjoitella kuvien ottamista.” Veljet ylistivät matkakuvaamista kuorossa: “Mikä dynamiikka ja valöörit, kun luonnonvalossa pääsee kuvaamaan! Ja päiväntasaajan valo on aivan erilaista kuin täällä.”
Luvattiin myöhemmin, paremmalla ajalla, opettaa myös isä käyttämään kameraansa. Joku oli tavoista poiketen jo manuaaliakin selaillut. Naiset ihmettelivät tätä teekkarien intoilua, jossa vilsivät megatavut ja -pikselit, zoomit ja resoluutiot. Lopulta kaikki kiittivät emäntää ja lähtivät kotimatkalle. Tulipa ostettua hyvä lahja, isäkin vaikutti onnellisemmalta kuin aikoihin!
Aihe: Koettua | Comments Off