Kuutio

Google Suggest täydentää hakusanat automaattisesti.

Satellittikuvia tsunamista.

Kuvia Arkansasin vankilasta vuosilta 1915-1937.

Cd-soittimessa pyörii Korpi Ensemblen Puu-levy. Hyvää, melodista jazzailua.

Vuoden 2004 parhaat webbisarjikset.

Monia vanhoja huippupelejä saa nyt verkosta OS X -versioina. Herättääkö kenellekään muistoja sellaiset pelit kuin Marathon, Descent 2 ja Quake? Sitten pitäisi vielä löytää vanhoja kenttätiedostoja jostakin.

Ron Avitzur kertoo verkkosivuillaan hyvän tarinan: Hän käveli päivittäin sisään Applelle ja ohjelmoi Graphing Calculator -ohjelmaa, vaikka hänen työsopimuksensa oli jo loppunut. Lopulta ohjelma julkaistiin ensimmäisten PowerMac-tietokoneiden mukana.

Wiredin juttu Avitzurin tempauksesta.

Keskustelua Helsingin ruokapaikoista lifesaver.net:ssä.

Processing tutorial for Macromedia minds.

Myron / WebCamXtra on videokirjasto Javaan, Directoriin, Processingiin ja C++:aan. Tämän avulla voisi tehdä esimerkiksi videotaideteoksia, joissa kameralla seurataan hahmojen liikettä ja vaikutetaan sillä esimerkiksi pelin tapahtumiin. Tämän avulla voisi koodata vaikka oman Kick-Ass Kung-Fun! (Pertun systeemi tosin näyttäisi käyttävän sen omaa MediaObjects-systeemiä)

Muuttuvia piirakkakaavioita Processingilla tehtynä.

Skrollaava tekstikuutio ja tekstinyörit ovat esimerkkejä Ariel Malkan töistä.

Processing on ohjelmointiympäristö, joka on tarkoitettu tietokonegrafiikan teosta kiinnostuneille. Se ei vaadi aiempaa ohjelmointikokemusta ja melkein muutamassa minuutissa vähänkin koskaan mitään ohjelmoinut voi tehdä sillä ensimmäisen ohjelmansa.

Processingia ohjelmoidaan vähän yksinkertaistetulla Javalla ja sillä tehdyt ohjelmat ovat myös Javaa. Processingilla tehdyt ohjelmat toimivat siis eri käyttöjärjestelmissä ja myös webissä. Tällä hetkellä järjestelmä on vielä alpha-vaiheessa. Sillä on kuitenkin jo tehty monia hienoja ohjelmia.

Kello on ensimmäinen kokeiluni Processingilla. Sitä voi kääntää hiiren napilla. Yritin tehdä tätä joskus Macromedian Directorilla, mutta se oli huomattavan hankalaa. Processingissa toteutus oli helppoa: koodasin sitä eilen pari tuntia Lasipalatsin yläkerrassa ja viimeistelin sen tänään kotona pienessä krapulassa.

A 30 dollar demo on mac-demo, joka käyttää komentorivigrafiikkaa.

Motion theoryn reelissä hienoa visuaalista.

“There are a few things that resonate with me to the core of my being; perhaps some of them will ring true in you also. “

Suomalainen Pauli Ojala on tehnyt kiinnostavan Edo-nimisen kuvankoosto-ohjelman macille. Ohjelmassa kuvalähteitä voidaan yhdistää erilaisiin efekteihin graafisilla linkeillä. Periaatteessa siis, ainakin vähän kehityttyään, sitä voisi käyttää esimerkiksi reaaliaikaiseen videokuvan tuottamiseen, vaikka VJ-hommissa.

Lähtökohta näyttää hyvältä — systeemi on visuaalisesti tyylikäs ja käyttää videokorttia grafiikan esittämiseen. Aikaisempaa tekstiä visuaalisesta ohjelmoinnista.

Monen asian visualisointi onnistuu parhaiten hyvän graafin avulla. Graafin piirtäminen, esimerkiksi tietokoneohjelmassa, voikin olla melkein oma taiteen lajinsa. Siinä pitää ottaa huomioon esimerkiksi objektien väliset etäisyydet, muodot ja asemointi.

Eräs tuttu isoäiti ihmetteli kummaksuen sitä, kuinka pojantytär on kiinnostunut rattaista ja autoista — tyttö leikkii esimerkiksi mieluummin nuken lastenvaunulla kuin itse nukella. Seuraavan päivän Hesarissa luki, että tytöille ja pojille tehdään nykyään selkeästi eri leluja: yhteisiä poikien ja tyttöjen leluja on hyvin vähän.

Lapset tietävät jo pienestä pitäen, mitä odotetaan tytöltä ja mitä pojalta. En tarkoita, että tytölle pitäisi väkisin ostaa autoja ja pojalle nukkeja, mutta kuitenkin: ei pitäisi ainakaan syyllistää niitä lapsia jotka leikkivät “väärillä” leluilla!

Kaupoissa myytävät poikien lelut ovat maskuliinisia toimintaleluja, kun taas tyttöjen lelut keskittyvät hoivaamiseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Ainoastaan jotkut lautapelit sopivat molemmille. Jutun mukaan kuitenkin poikien ja tyttöjen leikit eivät poikkea toisistaan niin paljon: He-Maneja voidaan hoivata ja myös nukeilla voidaan leikkiä toimintaleikkejä.

Miksi ihmeessä lelut markkinoidaan sukupuolen mukaan? Voisiko selityksenä olla se, että tosiasialliset ostajat ovat lasten vanhempia? Vanhemmilla on toive, että pojasta tulee “mies” ja tytöstä “nainen”, ja haluavat siksi tukea sterotyyppisiä roolimalleja.

Toinen selitys voisi olla markkinoijien ja peliyhtiöiden epävarmuus: on helpompaa tehdä erikseen tyttöjen ja poikien leluja, kuin miettiä muita tekijöitä, joiden perusteella lapsia voisi segmentoida, siis tehdä erilaisille lapsille voisi tehdä erilaisia leluja.

Liiketalous näyttää välillä myönteisen suvaitsevaiselta: kauppaa käydään periaatteessa kaikkien kanssa jolla on rahaa, sukupuolesta, rodusta ja uskonnosta välittämättä. Tämä mahdollistaa esimerkiksi sen, että suomalainen nainen voi käydä kauppaa kulttuuriltaan epätasa-arvoisissa lähi-idän maissa. Samoin kenellä tahansa on mahdollisuus perustaa kannattava tehdas ja tarjota työtä ihmisille, valtiosta riippumatta.

Rahan suvaitsevaisuus on kuitenkin näennäistä. Todellisuudessa se on yleensä välinpitämättömyyttä: “Me voimme unohtaa hetkeksi arvomme, kunhan se tuo meille taloudellista etua.” Siksi kauppaa voidaan tehdä vaikka Kiinan kanssa, kunhan valmistuskustannukset ovat tarpeeksi pienet.

Mix of the Weekissä valmiita musamiksejä mp3- ja realaudio-muodossa.

John Maedalla, MIT:n Media Labin gurulla, on oma koodausloki, eli verkkoloki, joka toimii välineenä tuottaa ohjelmakoodia julkisesti.

Penguin Warehouse on yritys, jonka erikoisalana on elävien pingviinien myynti maailmanlaajuisesti. Vitsihän tuo toki on, mutta tyylikkäästi tehty.

Peter Chon karttavisualisointi nostaa Euroopan maita kolmiulotteisesti korkeammiksi, riippuen esimerkiksi kännyköiden määrästä. Yllättävän mukavan näköinen, vaikka en tiedä onko tässäkään käytössä 3d mitenkään erityisen perusteltua – usein saman asian saa ilmaistua paremmin kaksiulotteisena ja vaikkapa värejä käyttäen.

FlatLand on klassinen novelli 1900-luvun alusta, joka kertoo kaksiulotteisessa maailmassa elävistä olennoista. Kertoja on neliö, joka ei ymmärrä hänen luokseen tulevaa palloa, ennenkuin oppii itse näkemään kolmiulotteisesti.

Aikoinaan FlatLandia arvostettiin yhteiskunnallisena satiirina, joka otti kantaa Viktoriaanisen yhteiskunnan luokkahierarkioihin. Nykyään sen suosio piilee kuitenkin sen matemaattisissa analogioissa: Jos voidaan kuvitella kolmiulotteinen eliö kaksiulotteisessa maailmassa, millainen olisi neliulotteinen eliö kolmiulotteisessa maailmassa?

Voisiko olla neliulotteinen maailma, jota ihminen ei voi hahmottaa, mutta joka on silti olemassa? Tämän ajatuksen ennakko-oletuksena on, että ihminen ajattelee luonnostaan kolmessa ulottuvuudessa. Silti voi esittää myös väittämän että koska ihminen näkee maailman kaksiulotteisena kuvana verkkokalvoilla, ei ihmisellä ole edes todellista kolmiulotteista tietoisuutta (esimerkiksi kykyä käsittää esineitä kaikista eri suunnista yhtäaikaisesti).

Myös fyysikon pirulaiset ovat tykästyneet ulottuvuuksiin, ja ehkäpä siksi säieteoria vaatii meiltä 10-ulotteista maailmankuvaa.

Kuvia neliulotteisen kuution pyörittämisestä kolmiulotteisessa tilassa.

Pyörivä hyperkuutio eräällä visualisoinnilla ja toisella.

Tekniikasta kiinnostuneille: Kuinka tehdäään raytraceri neljännessä ulottuvuudessa.