Kuutio

Nyclondon.com/blog on mustavalkoinen kuvablogi. Monet kuvista on otettu neulanreikäkameralla, joka on luksusta digikuvausaikana: reunoihin ja pintoihin tulee satunnaisuutta, joka digikuvista puuttuu ja koko kuvausprosessi vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. (via Muistiinpanoja)

Typographican vuoden fontit, kun Helvetica ja Garamond eivät enää riitä. (via fathom this)

A softer world -sarjakuva on jonkinlaista sarjakuvarunoutta. (via fathom this)

What You’ll Wish You’d Known on Paul Grahamin elämänohjeita 16-vuotiaalle. Aika mahtipontista, niinkuin kaikki elämänviisaudet. Ehkä kuitenkin jutussa mainittu luovuus ja kiinnostaviin ongelmiin paneutuminen ovat hyviä lähtökohtia.

Korpelan Nykyajan kielenopas.

Bayesilainen päättely on paras tapa tehdä päätöksiä epävarmoissa tilanteissa. Viime aikoina menetelmä on saanut paljon huomiota siksi, että sitä käytetään yleisesti roskapostin suodattamisessa. Maallikolle todennäköisyyksien käsittely on kuitenkin hankalaa. Simplifying Bayesian Interference -artikkelissa pyritään esittelemään bayesilaiset ongelmat sellaisessa muodossa että tilastotieteen maallikot, esimerkiksi lääkärit, osaavat tehdä niiden perusteella oikeita johtopäätöksiä.

Tultiin takaisin Sveitsistä torstai-iltana. Matka sujui mainiosti, vaikkakin säiden puolesta hävisimme: kun Suomessa oli mukava pakkasilma, olivat Sveitsin kadut täynnä loskaa. Loska ei kuitenkaan haitannut matkantekoa ja toisaalta: jos olisimme halunneet hellettä ja auringonpaistetta, olisimme varmasti ottaneet matkan vaikkapa Barcelonan helteeseen.

Matti näytti Zürichista sellaisia kohteita, joihin me ei oltaisi muuten löydetty: Klimtin koristeleman suihkulähteen, joka löytyy lumiselta takapihalta, paikallisen poliisilaitoksen komeat, Giacomettin maalaamat kattomaalaukset ja rakennusviraston alakerrasta löytyvän Zürichin pienoismallin. Olisi kiinnostavaa tehdä Helsinkiä varten vastaava kävelykierros, johon liittäisi sellaisia nähtävyyksi ja kohteita, joita ei löydä ainakaan aivan tavallisimmista opaskirjoista.

Arska puolestaan vei meidät illalla Zürichin kapakkakierrokselle. Oli hauskaa olla liikkeellä sekalaisella väellä: Arska, Lauri, Anni ja minä. Sukulaisten ja ystävien sekoittaminen samaan soppaan voi olla välillä hedelmällistä.

Zürichissä bongattiin myös Monet-näyttely, jossa esiteltiin Monet’n Givernyn puutarhaa ja siellä maalattuja teoksia. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka keinotekoisesti rakennettu koko puutarha oli. Monet oli innokas kasvinäyttelyiden kävijä ja hänellä oli oma puutarhuri, joka vastasi kukkaistutuksista. Ennenkuin Monet pääsi maalaamaan kuuluisia lumpeenlehtiään, täytyi hänen rakentaa lummelampi. Lampea varten tarvittiin kuitenkin paljon vettä, joten Monet anoi kaupungilta, että saisi ohjattua osan paikallisesta joesta lammelle — muiden kyläläisten harmiksi kaupunki suostui Monet’n pyyntöön.

Seuraavat päivät menivät Laurin kanssa Luzernissa, pienessä krapulassa. Kulttuurikeskus Boan anarkistit koirineen olivat vakuuttavia. Samoin joka puolella vartioivat, ylväät vuoret.

Vielä tämän jälkeen ehdittiin käydä junalla alppien eteläpuolella Locarnossa, jossa myös säät olivat paremmat. Nautittiin italian kielestä, ruuasta ja kulttuurista sekä tehtiin pitkä kävelyretki vuoren rinteille. La dolce vita

Myös St Gallenin keskiaikainen kirjasto oli komea. Iso osa Euroopan tiedosta oli aikanaan siellä, osin painettuina kirjoina, osin käsin kopioituina. Sen jälkeen tieto on kokenut jonkinlaisen arvonlaskun ja nykyään sähköinen viestintä tuottaa enemmän turhaa paperia kuin mikään aikaisempi aikakausi.

Mahtavaa olla matkalla sesongin ulkopuolella: kaikki maisemat ja kokemukset ovat enemmän omia, kun ympärillä ei ole jatkuvasti valtavaa turistilaumaa tiiraamassa samoja nähtävyyksiä tai vaeltelemassa samoilla luontopoluilla. Turistikohteet talvella paljastavat myös enemmän: arkielämä näkyy niissä selvemmin kun turismikoneisto pyörii hiljaista tyhjäkäyntiään ja odottaa seuraavan vuoden vieraita.

Tällä viikolla on ollut kiirettä, sillä huomenna lähdetään Annin kanssa melkein viikoksi Sveitsiin lomailemaan. Vuodenajasta ja yleisistä tavoista huolimatta tarkoituksena ei ole juurikaan lasketella, vaan viettää ennemminkin mukavaa kaupunkilomailua.

Nyt vain pitäisi päättää mitä ihmettä me Sveitsissä puuhataan?

Sveitsi on pieni, kummallinen ja kallis maa, jossa on lähinnä rahaa, pankkeja, laskettelumäkiä ja suklaata. Ja 7,5 miljoonan ihmisen maahan on saatu mahtumaan neljä virallista kieltä.

Liikkumisen pitäisi onnistua näppärästi junalla, esim Swiss Pass-kortin ostamalla.

Säiden perusteella halutaan ehkä lähteä viikonlopuksi alppien eteläpuolelle ihmettelemään italiankielistä Sveitsiä.

Nettipalstoilla kaupunkeja on kehuttu: Montreux, Bern, Basel, Lugano, Aarau, Geneve ja Luzern ovat kuulemma mukavia paikkoja. Jos turistilinjalle lähtee, niin Chillonin linna on myös vaihtoehto.

Taiteesta ainakin Monet-näyttely pitää käydä bongaamassa. Jussi kehui myöskin Fondation Beyerel -museota Baselin lähellä ja Foundation Rosengartia Luzernissa. Ja tietysti Baselin pingviininäyttely!

Infoa ajateltiin hakea Zurich tipp -sivuilta ja Myswitzerland-sivuilta.

Kiinnostavaa nykyarkkitehtuuria Sveitsissä ovat Valsin kylpylä ja Vitran huonekkalumuseo lähellä Baselia.

Markus Kalelalta tuli vielä sveitsinmatkalle seuraava vinkki:

Mikäli on aikaa ja intoa istua junassa voin lämpimästi suositella Churista St. Moritziin vievää vuoristojunaa. Maisemat olivat ainakin kesällä uskomattoman hienot! Junalla voi jatkaa vuoren toista laitaa halutessaan Italiaan.

Vaikuttaa hyvältä. Täytyy selvittää, kulkeeko tuo vuooristojuna myös näin talvella.

Viikon päästä voin kertoa, miten reissu sujui.

Tuomas Vimman Helsinki 12 -kirja on herättänyt paljon keskustelua. Joillakin palstoilla Vimma on todettu historiaa vääristeleväksi laiskuriksi, toisissa viesteissä on pohdittu teoksen kirjallisia ansioita.

Itse en ole kirjaa vielä lukenut. Janne kiinnitti kuitenkin huomion Anja Reposen suunnittelemaan tyyliteltyyn kanteen, joka hieman silmiä sumentamalla paljastuu seksikuvaksi — vieläpä niin, että kirjailijan nimi on kirjoitettu penistä pitkin!

Niinkuin kirjan takakansi sanoo: “On vaikea olla nöyrä kun on niin vitun hyvä.”

Tässä alla vertailun vuoksi alkuperäinen kansi ja Photoshopilla muokattu versio (levels, gaussian blur), josta näkee, mitä kansi todella esittää:

Ainakin viime näkemältä kirja oli kuulemma Akateemisessa myynnissä kansipuoli ylöspäin. Kirjasta on tulossa myös elokuvaversio.

Ostettiin sitten liput …And You Will Know Us By The Trail Of Deadin keikalle Tavastialla. Kivaa.

ATypI-typografiakonferenssi järjestetään tänä vuonna Suomessa. Mitenköhän tuonne pääsisi teekkari kuokkimaan? Osaisikohan sinne tehdä jonkun julkaisun?

Steve Johnson kehuu DevonThink-nimistä ohjelmaa Os X:lle, jolla hän on arkistoinut muutaman tuhat erilaista lainausta ja merkintää esimerkiksi kirjoista joita on lukenut. Tuo voisikin olla kätevää: kirjoittaa jokaisesta lukemasta kirjasta muutama rivi jonnekin arkistoon, josta tekstejä voisi sitten myöhemmin hakea.

Maailman pienin PacMan.

Suomalaisen Hans Nissenin portfolio on hieno.

Microsoftin tutkija Mary Czerwinskin näkemyksiä visualisoinnista. Czerwinski on tutkinut isojen näyttöjen käyttämistä osana käyttöliittymiä.

Twotinyssä pieniä 16×16 pikselin ikoneita myytävänä kaupallisiin projekteihin 30 dollarin kertahintaan. Jännä konsepti, mutta hinta ei ole paha. Esimerkiksi web-pohjaisen ohjelman käyttöliittymässä voisi noita käyttää varmasti hyvin.

The Gourmet Cookbook ja keltaisen värin vaarat eli miten väärä värivalinta voi pilata kirjan luettavuuden.

Royal Tenenbaums -elokuva suosii Futura-kirjasinta, samoin kuin Stanley Kubrik. (via Preshrunk)

Sataman Flash-kotisivu on hieno, mutta kikkailee ehkä vähän turhan paljon. Myös se tuntuu, ainakin vähän hitaammalla verkkoyhteydellä, todella tahmaiselta. Voisiko alasivuja esiladata kerralla enemän, jolloin niitä voitaisiin hakea käyttäjälle välittömästi? Myös aikaisemmat sivut voisi varmaan tallentaa Flash-animaatiossa jonkinmoiseen välimuistiin.

Kuinkakohan paljon flash-animaatioiden nopeus riippuu koneen nopeudesta? Eli onko väriliu’ut ja muut yleensä aikasynkronoituja vaiko sellaisia, joissa kaikki ruudut näytetään, riippumatta nopeudesta?

En ole oikein varma, tuoko Sataman tapauksessa Flash mitään etua sivuston kävijälle. Ainakaan sisällössä Flashia ei hyödynnetä juuri mitenkään — ei ole videota, vuorovaikutusta, ohjelmia tai edes dynaamisia kaavioita. Voitaisiinko vaikka kerralla sopia, että jos sitä Flashia käytetään, niin laitetaan mukaan ainakin jotain sellaisia ominaisuuksia, joita ei pelkällä html:llä voi toteuttaa?

Valveen sivustossa sen sijaan on hyviä ideoita, kuten sivu, jolta voi nähdä, ketkä työntekijät ovat paikalla ja mahdollisuus keskustella heidän kanssaan.

MoMA:n Tall Buldings -flashesitys on hieno, mutta kärsii samasta vaivasta kuin moni flash-systeemi: väriliu’ut ovat liian hitaita samoin kuin siirtymät osiosta toiseen. Ainakin minunlaistani kärsimätöntä surffailijaa moinen häiritsee.

Sen sijaan Skyscraperpagen piirrokset kaikkein korkeimmista rakennuksista ovat hienoja. Sivuilta löytyy myös muita pilvenpiirtäjiä vertailtuna aihepiireittäin.

Animaattori Ward Jenkins on kirjoittanut pitkän artikkelin siitä, mitä puutteita Polar Express-elokuvan animoinnissa oli. Hän pohtii sitä, miksi 3d-animaatio näyttää usein niin muoviselta ja ilmeet teennäisiltä. Jenkins tekee pieniä parannuksia elokuvan hahmojen piirteisiin, jotka saavat heidät näyttämään aikaisempaa elävämmiltä.