Kuutio

Viestintävirasto toi jakoon ä, å ja ö -kirjaimia sisältävät verkkotunnukset yrityksille ja yhteisöille. Taitaa olla virastolla vähän omakin lehmä ojassa, kun viraston nimeä koristaa komea, kotimainen ä-kirjain.

Matti pisti pystyyn weblogin joka seuraa ihmisiä jotka seuraavat Big Brotheria. Kauankohan Matin innostus jatkuu? Jäämme odottamaan kiinnostuneina.

Joskus aikaisemmin on tuntunut, että Helsingin Matkailutoimiston esitteet on tarkoitettu ainoastaan minkkikauluksisille, elämäänsä kyllästyneille pariskunnille Keski-Euroopasta. Matkailutoimiston uudet esitteet, erityisesti “Smooth Nordic Oddity”, “Bohemian Nordic Oddity” ja “Groovy Nordic Oddity” ovat yllättävän hyviä. Niistä voisi olla iloa myös monelle pääkaupunkiseudun asukille.

Context free on ohjelma rekursiivisen fraktaaligrafiikan tekemiseen. Ohjelmalla on helppo kokeilla muutoksia erilaisiin parametreihin ja katsoa mitä syntyy.

DTV tekee internet-pohjaisesta tv:stä yhtä helpon käyttää kuin iTunes. Sen kautta voi selata ja katsoa ilmaisia tv-lähetyksiä verkossa.

GutenMark muuttaa tekstimuodossa olevia Project Gutenberg -kirjoja latex- tai pdf-muotoon. Hyvä idea, mutta ei ainakaan testikirjalla toiminut vielä aivan riittävän hyvin.

Suomen Puheentunnistus Oyllä hienoja testiohjelmia, joita voi kokeilla soittamalla heidän puhelinnumeroon.

Visual recipes esittää reseptejä kuvina. Konsepti on varmaankin toimiva, mutta monet kuvista, erityisesti herkkusalamavalolla kuvattuina, on aika epämielyttävän näköisiä.

Quagmire on tietokoneohjelma, jota ohjelmoidaan png-kuvilla. Ohjelma piirtää viivoja kuvan päälle, jolloin samalla ohjelmakoodi muuttuu.

10mph on elokuva matkasta Amerikan halki Segway-skootterilaitteella.

Mikä inspiroi kooditaiteilija Casey Reasta?

Googlen haku tunnistaa myös suomalaiset lentokoodit.

Akamai antaa hyvää tilastoa netin ruuhkaisuudesta.

ElectroPlastique on hienoa, Victor Vaserlyn inspiroimaa tietokonegrafiikkaa.

Englannin kielen sanoja värikoodattuna karttana. kasvit ovat vihertäviä, sairaudet punaisia, seksi ihonväristä ja ruoka ruskeaa.

Amex Express on kutsunut suomalaisia valokuvaajia kuvaamaan eurooppalaisia kaupunkeja. Osa kuvista on parempia, osa huonompia.

Mirror Mask on Dave McKeanin, mahtavan sarjakuvapiirtäjän, elokuva. Sonyn MirrorMask-sivusto.

Adoben sivuilla video Milton Glaserista. Ällöä taustamusiikkia lukuunottamatta hyvä. Milton Glaserin ehkä tunnetuin työ on I Love New York-kuva.

Color Palette Generator etsii kuvasta kiinnostavat värit, esimerkiksi webbisuunnittelua varten.

American Maverics -nettiradio soittaa amerikkalaista, minimalistista musiikkia.

Processing blogs kokoaa Processing-aiheisten weblogien päivitykset yhdelle sivulle.

Golan Levin tehnyt hyvän perusartikkelin aiheesta “tietokonenäkö taiteilijoille ja graafisille suunnittelijoille”.

Wikipedian mukaan Kissa on myyttinen viikinkisankari.

Lumen-varjopuu on oikeastaan aika tyylikäs.

Lewis Carrollin The Hunting of the Snark-kirja.

Narrative expressive space on hyvin lähellä konseptia, joka me Annin kanssa suunniteltiin käyttöliittymäkurssille. Kaikki ideat on keksitty jo aikaisemmin.

Käytiin eilen Taiteiden yön aikaan kuuntelemassa Viapori Jazzissa JazzSiskot-laulajien konserttia. Vahvasti jäivät mieleen myös kesäöisen Suomenlinnan puut ja kivikaaret.

Yksityiskohta, jota en ollut huomannut aikaisemmin, oli Suomenlinnan kirkon tornissa hohtava majakka. En ole ennen nähnyt vastaavaa systeemiä. Se toi lähinnä mieleen Myst-pelin kummalliset rakennukset.

“Majakka vilkuttaa neljää lyhyttä välkähdystä, joka on Morse-aakkosina H kuten Helsinki”, kertoo Wikipedia. Suomenlinna.fi -sivulla on kuva kirkosta alkuperäisessä, ortodoksisessa ilmeessään.

Suomenlinnassa voisi viettää toisenkin illan, jos vain osuisi sopiva lämmin syysilta kohdalle.

Os X:n Finder-tiedostonhallinnan ikonit korruptoituvat välillä kummallisesti, kuten kuvan “index.html”-tiedosto. Ongelmaan ainoa ratkaisu on käynnistää Finder uudelleen.

Viime aikoina olen kuitenkin alkanut ajatella kummallisia ikoneita glitch-taiteena, jonka suomenkielinen vastine olisi ongelma, hankaluus tai pulma. Glitch-taidetta ovat äänet että kuvat, jotka syntyvät vahingossa esimerkiksi rikkinäisten ohjelmien tai laitteiden väärän toiminnan vuoksi.

Beflix esittelee Glitch-taidetta.

Wikipedian artikkeli Glitch-musiikista (jota voi ostaa esimerkiksi Kaisaniemen metrotunnelin disndatista.)

Voisin oikeastaan opetella tekemään jotakin konkreettista tekniikkaa. Tällaiselle softainsinöörille voisi tehdä hyvää kokeilla jotakin sllaista, mikä vaatisi juottamista, piirilevyn kasaamista ja kotelon kokoamista.

Wiring.processing.orgin tai digiskitin kaltaista systeemiä voisi käyttää pohjana, ettei tarvitsisi aivan tyhjästä aloittaa. Niiden avulla voi melko yksinkertaisesti tehdä omia input-laitteita, joita sitten voi ohjelmoida normaalisti tietokoneella. Ohjelmoinnista tulee legoilla leikkimisen kaltaista, kun tietokoneeseen voi liittää valosensoreita, moottoreita, erilaisia painikkeita ja antureita.

InstantSOUP käyttää Wiring-kieltä pohjanaan. Myös Arduino on Wiring-yhteensopiva. Bluetoooth-versio piirisarjasta olisi äärimmäisen kooli. Myös muio tekee jotakin vastaavaa.

Processingin keskustelussa lisää ideoita.

Kauppalehdessä oli tänään juttu Etelä- ja Pohjois-Korean rautatieverkkojen yhdistämisestä. Tämä ulottaisi Trans-Siperian junaradan Suomesta Etelä-Koreaan asti. Reitti on tarkoitettu lähinnä tavaraliikenteelle. Taitaa siis mennä vielä muutama vuosi ennenkuin turistit pääsevät matkustamaan tuota linjaa pitkin.

Suomessa on pikaisella laskutoimituksella ainakin 33 neulomisaiheista blogia ja lisää tuntuu tulevan tiuhaan tahtiin. Niistä esimerkiksi Marjutin Neuleet on jo todella suosittu, ainakin blogilistan mukaan.

Neuleblogi on hieno keksintö! Se on jotain, mitä kaupunki-mukaintellektuaali-it-pääni ei olisi osannut odottaa.

Millaisia blogeja on 20 vuoden kuluttua? Vai puhutaanko enää blogeista ollenkaan?

Webin suurin etu oli sen tekninen yksinkertaisuus: Berners-Lee ei yrittänyt ratkaista kaikkia maailman ongelmia, kuten Ted Nelson Xanadu-projektissaan tai SGML metatietojen osalta. Timin hypertekstijärjestelmän etuna oli, että se oli riittävän yksinkertainen käyttää.

Merkittävin puute webin toteutuksessa oli kuitenkin se, että oman webbisivun tekeminen oli teknisesti hankalaa. Yliopistoihmiset ja nörtit kuluttivat mielellään päivän tai kaksi omaa kotisivuaan nypertäen. Harva olisi kuitenkaan jaksanut kirjoitella tekstieditorilla neuleblogiaan ja julkaista sitä ftp-ohjelman avulla.

Nörteiltä valta tuottaa sisältöä webiin siirtyi portaaleille ja jättiyrityksille. Netistä pyrittiin tekemään keskitetty kokonaisuus — sen hajautetun luonteen vastaisesti. Nyt valta kulkeutuu ehkä vähitellen suuryrityksiltä takaisin blogeja pitäville yksittäisille ihmisille.

Vaikka blogeilla olisi oikeus hallita suurta osaa webin sisällöstä, ei se vielä takaa laatua. Blogiviestinnästä (ja varmaankin tästäkin blogista) ainakin 90% on täyttä sontaa. Toisaalta, onneksi lukijalla on oikeus ja mahdollisuus valita luettavakseen se 10% mitä pitää seuraamisen arvoisena.

English As Is She Spoke on portugalilaisten Jose da Fonsecan and Pedro Carolinon vuonna 1855 kirjoittama englannin fraasikirja. Ongelmana oli ainoastaan, että kumpikaan heistä ei ollut koskaan opiskellut englantia eikä heillä ollut Englanti-Portugali -sanakirjaa käytettävissään. Portugalin Wikipediassa on lainauksia kirjasta:

For to dine. (Para o Jantar)

Go to dine, the dinner is ready.

Cut some bread; here is it, I don’t know that boiled meat is good.

Gentilman, will you have some beans?

Peter, uncork a Porto wine bottle.

Sir, what will you to?

Some pears, and apples, what wilt you?

Taste us rather that liquor, it is good for the stomach.

I am too much obliged to you, is done.

Visa huomioi että Honyaku-postituslistan sivuilla on luettavissa English as She is Spoke -kirja kokonaisuudessaan.

Shepardin äänet ovat ääniä, jotka tuntuvat jatkuvasti nousevan. Ne vastaavat siis kuvailluusioita, esimerkiksi Escherin porraskuvia.

Shepardin ääni voidaan muodostaa siten, että joukko oktaavin päässä toisistaan olevia ääniä kuljetetaan sävelasteikkoa yläspäin häivyttäen jokainen vuorollaan pois.

Stereokuvien katsomiseen tarvitaan yleensä erityiset lasit: joko puna-viherlasit (anaglyyfit), polarisaatiolasit tai aktiiviset lcd-lasit. Niitä kiinnostavampi on kuitenkin autostereoskopia ja erityisesti lentikulaarinen autostereoskopia, joka ei vaadi minkäänlaisia laseja. Se voidaan toteuttaa joko pyöreällä linssikalvolla tai kuvan edessä olevalla viivahilalla.

Wittgenstein oli kova äijä. Hän kirjoitti ensin Tractatus Logico-Philosophicus-teoksen, joka loi pohjan esimerkiksi loogisille positivisteille. Saatuaan Tractatuksen valmiiksi hän uskoi ratkaisseensa kaikki ratkaistavissa olevat filosofiset ongelmat. Tämän jälkeen hän työskenteli muun moassa opettajana, luostarin puutarhurina ja arkkitehtina.

Kuitenkin 8 vuotta myöhemmin Wittgenstein totesi, että hänen alkuperäisissä ajatuksissaan oli ongelmia. Myöhempänä kautena iso osa Wittgensteinin filosofiasta oli hänen aikaisemman filosofiansa kritiikkiä.

Ongelmallinen tai ei, Tractatus on härö kirja. Sen väittämät on numeroitu siten, että päätasolla on seitsemän kohtaa, joiden alla on lisää numeroituja tarkennuksia ja selityksiä. Seitsemäs kohta kuuluu: “Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.”

Varmasti suuri osa Tractatusta lukeneista ei ymmärrä suurtakaan osaa siitä, mitä siinä sanotaan. Ja hyvin harva ymmärtänee kaiken. Tämän vuoksi onkin melkeinpä itsestään selvää, että on olemassa webbisivu, joka generoi automaattisesti Tractatus-tyylistä tekstiä. (via Free Variable) Vähän samaa kategoriaa on myös klassinen M. A. Nummisen laulama versio Tractatuksesta.

Muita hauskoja generaattoreita ovat automaattinen Kant-generaattori ja postmodernismigeneraattori. Samoin automaattinen tietoteknisen julkaisun generaattori on aika hyvä. Oikeastaan jopa niin hyvä, että sillä tehty julkaisu kelpasi tieteelliseen konferenssiin.