Kuutio

Douglas Bowmanin portfolio on selkeä esittely hänen töistään. Bowman on css-guru ja portfolion webbipuolen css-pohjaiset sivut ovat herkkua.

Esimerkiksi Cap Geminin sivusto on pätevän näköinen, eikä käytä lainkaan taulukoita. Wiredin uudistetut sivut ovat myös jees.

Tykkään visuissa tavasta käyttää värejä ja css:n ansiosta selkeästä typografiasta.

Archikluge on hieno geneettisellä algoritmilla arkkitehtuuria tekevä järjestelmä. Sivulla kerrotaan, että järjestelmä perustuu Lionel Marchin “A boolean description of a class of built forms”-artikkelin ideoihin.

Army of Clerks on tehnyt muitakin kiinnostavia projekteja.

Aikaisempaa aiheeseen liittyvää:
Virtuaalitilojen arkkitehtuurista
Mutantit taiteessa

Googlen löytämää, vastaavaa tietoa:
Tom Cardenin Design Operators
Binary Encoding of a Class of Rectangular Built-Forms

Moni atk-ylläpito suhtautuu nuivasti ajatukseen PHP:n asentamisesta heidän palvelimillensa. Yleensä ylläpitäjät vetoavat epämääräisiin PHP:n turva-aukkoihin, phpBB:n tietoturvaongelmiin tai siihen, että heidän maineensa horjuuntuisi “.php”-päätteisten tiedostojen vuoksi.

Mikäköhän on asian todellinen laita? Miten turvallisia eri tavat toteuttaa dynaamisia web-palveluita ovat suhteessa toisiinsa? Lähinnä olisi kiinnostavaa selvittää, miten turvallisia seuraavat ovat:

• PHP
• Microsoft IIS
• Python
• JSP-järjestelmät

Onkohan esimerkiksi Yhdysvaltain valtionhallinto vertaillut näitä?

Saatiin liput Sigur Rósin keikalle Kulttuuritalolle! Jonotin lippuja puoli yhdeksältä aamulla Ison Omenan Lippupalvelun edessä, samalla kun lattioita puhdistava harja-auto vielä ajeli ympärillä.

Sigur Rósin musavideoita.

Tein viime keväänä sarjakuvageneraattorin Antin ja Annin kanssa osana Hype-kurssia. Löysin sille vihdoinkin sopivan palvelimen. (lisäys 4.2.2008: nykyään sarjakuvageneraattori sijaitsee osoitteessa http://jaukia.kapsi.fi/toimisto/)

Monesti kursseja tulee tehtyä siten, että jokainen tekee projektissa aina niitä asioita, joissa on hyvä tai joita on tottunut tekemään. Nyt pyrimme ainakin siihen, että kaikki tekisivät mahdollisimman monia asioita: grafiikkaa, ulkoasua, frontend-koodia, backend-koodia, tekstejä ja dokumentaatiota. Loppukiireessä tästä periaatteesta jouduttiin lipsumaan, mutta muuten ajatus tuntui toimivalta.

Järjestelmässä näkyy, että se on tehty koulukurssille: generaattorin visut hajoilevat aina silloin tällöin eikä systeemin toiminta ole muutenkaan täysin luotettavaa. Mutta aika mukava siitä kuitenkin tuli.

Vietettiin viikko sitten synttäreitäni. Pääsin puhaltamaan kakusta kynttilät, aivan kuin lapsena. Juhlimassa oli ystäviä eri vuosilta, oli mukava nähdä teitä kaikkia!

Swissmiss on Tina Rothin, New Yorkissa asuva sveitsiläisen designerin, pätevän oloinen designblogi. Valinnoissa ja kiinnostuksen kohteissa on havaittavissa Bauhaus-tyylistä puhdaslinjaisuutta.

Swissmissistä löytyi Leo Burnettin portfolio, joka Flash-zoomailee hienosti. Vaikka onhan näitä jo nähty.

USA:ssa käytetään kolmea yleistä nimeä limppareista: “pop”, “coke” ja “soda”. popvssoda-sivuilla on kartta, siitä mitä sanaa käytetään milläkin alueella.

Organic HTML muuttaa webbisivun kukaksi. Kuutio näyttää melko synkältä, Applen etusivu kovin punaiselta, Microsoft on puolestaan puhtaan valkoinen. (via infosthetics)

Jenkeissä dvd-levyjä on voinut vuokrata jo pitkään netin kautta Netflix-palvelun avulla. Ilmeisesti suositun siitä on tehnyt kuukausimaksullinen palvelu, jossa käyttäjä on saanut pitää leffaa vuokralla niin pitkään kuin haluaa, mutta siten, että uuden leffan saa vasta kun on palauttanut edellisen.

Suomeen on tullut pari erilaista puulaakia, jotka tarjoavat dvd-leffojen vuokrausta netin yli: NettiDVD ja DVDnet (omaperäiset nimet!). Molemmat palvelut näyttäisivät olevan kuukausimaksullisia. NettiDVD:llä olisi kahden viikon koekäyttö neljän euron hintaan. Kummallisen siitä tekee, että yhteystietoja ei kerrota ja vuokraamista varten tarvitaan suoraveloitussopimus. Uskaltaisikohan näistä jompaa kumpaa kokeilla?

Leffoja näissä suomalaisissa palveluissa on ainakin Vasabladetin jutun mukaan vain murto-osa siitä, mitä esimerkiksi Netflixistä löytyy.

Keskustelua DVDPlazan keskustelualueella, juttu tietoyhteiskunta.fi -sivuilla ja muita havaintoja aiheesta.

Pinserissä hyvä juttu uudistuvasta tekijänoikeuslaista. Mitäpä tuohon lisäisi, aika pitkälti olen samoilla linjoilla. Kuulostaa väärältä, että cd-levyjä ei saa muuttaa mp3-muotoon ja että jenkki-dvd-levyjä ei saa myydä Suomessa. Tulee vähän Digital Millenium Copyright Act mieleen.

Aloitin eilen vapaapäiväni rauhallisella kahvikupillisella, Hesarin lukemisella ja Radio Helsingin kuuntelemisella. Sitten piti ryhdistäytyä ja lähteä R&A-lippuja ostamaan.

Operaatio oli jälleen kerran hankala ja sisälsi neljällä eri tiskillä jonottamista, sekä parissa suljetussa leffateatterissa käymistä. Mutta oikein mukavaa ajanvietettä vapaapäivälle!

Nyt on liput näihin leffoihin:

• 4
• Liikkuva Linna
• Pingviinien Matka
• Rautakolmonen
• Immortel
• Tapas
• Screaming Masterpiece
• Veer Zaara
• Innocence
• Lower City

Setti on aika monipuolinen: löytyy venäläistä, japanilaista, intialaista ja espanjalaista elokuvaa. Vielä voisin keksiä kuitenkin paljon leffoja, joihin mennä: Palindromes, Grimmin Veljekset, Whisky, Night Watch, Schizo, Four Shades of Brown, Blood and Bones, the Bow, Dumplings, Kamikaze Girls, Vaarallisia suhteita, Lattarileffoja, Thumbsucker, Brasileirinho…

Niin, voisin käydä katsomassa melkein minkä tahansa R&A-leffan. Jos siis viikon aikana tulee sellainen fiilis, että tahdon nähdä enemmänkin leffoja niin mikä ettei: ainahan voi ostaa toisen sarjalipun. Ja tuleehan se halvemmaksi, kuin ulkomaanmatkat.

R&A:n sivuilta löytyy myös tiedot loppuunmyydyistä näytöksistä.

Muitakin bloggaajia on menossa R&A-festareille.

Applellä piti taas tiedotustilaisuuden — tai puoluekokouksen — San Fransiscon Moscone-keskuksessa. Perinteisen, viihteellisen mainospropagandan lisäksi Apple esitteli pari uutta tuotetta:

iPod Nano on Applen uusi, Miniä pienempi mp3-soitin, joka näyttää Sufflelta näytöllä.

iTunes on tuotu Motorolan puhelimiin. Vielä kun saisi oikean Applen logolla varustetun puhelimen Apple-tyylisellä käyttöliittymällä.

Luin I.D. Magazinen jutun Joshua Davisista runsas viikko sitten. Davis on Flash-wizard, jonka pikkunäppärät Flash-ohjelmat praystation.com-sivustolla olivat suosittua webbisurffailtavaa webbisuunnittelijoille ja muille visuaalisille toimisto-orjille jokunen vuosi sitten.

Jutussa kerrotaan Davisin uusista automaattisista työkaluista, jotka generoivat värejä, työstävät kuvia ja tekevät sommitelmia luonnosten pohjalta. Viikon aikana olen huomannut aina välillä pohtivani, “Mitenköhän se järjestelmä toimii?” ja “Onkohan siinä mitään järkeä?” Erityisesti mielikuvitustani on rikastanut ajatus sommitelmia tekevästä Composition Generator-osasesta.

Toki aikaisemminkin mielessäni on liikkunut ajatus sommitelmien ja taiteen tekemisen automatisoinnista, mutta ajatus on usein tuntunut ainoastaan teknonäppäränä ratkaisuna visuaalisen viestinnän ikuisuuskysymyksiin. Lopulta kuitenkin sommitelmassa on kyse viestinnästä, eikä minkään varsinaisen universaalin kauneuden hakemisesta. Siksi sitä ei voi ratkaista ohjelmallisesti — tai ainakaan mitenkään yksiselitteisesti.

Osana muuta luovaa prosessia automaattiset työkalut saattavat kuitenkin toimia. Esimerkiksi ajatus siitä, että koneelle annetaan valmis sommitelma, josta ohjelma sen jälkeen tekee variaatioita, kuulostaa mielekkäältä.

Eräs idea, mitä voisin joskus haluta kokeilla, olisi ohjelma joka koostuisi kahdesta osasta. Ensimmäinen osa tekisi kolmiulotteista geometriaa, toinen katsoisi tätä geometriaa eri kulmista ja yrittäisi löytää mahdollisimman esteettisiä kuvakulmia.

Toinen variaatio edellisestä ideasta olisi tehdä ohjelma, jonka ensimmäinen osa puhkoo ikkunoita kolmiulotteiseen malliin talosta. Toinen osa tarkkailee valonsäteitä, joita ikkunat päästävät sisään huoneisiin ja antaa niille niiden pisteitä käytännöllisyyden ja esteettisyyden perusteella. Ikkunoiden puhkomista yritetään riittävän monta kertaa, kunnes saadaan mahdollisimman esteettinen valaistus tilaan. Idea liittyy ajatuksiin algoritmisesta arkkitehtuurista.

Maedan kommentit I.D. Magazinen juttuun liittyen.

Jere Majava on tehnyt osana blogitutkimustaan komean kartan suomalaisista weblogeista. Kartta perustuu siihen, mitkä weblogit linkittävät toisiinsa.

Kartassa on kiinnostavaa, kuinka neuleblogit muodostavat oman ryppäänsä blogosfäärissä, joka linkittää vain harvakseltaan muihin kuin neulebloggaajiin.

Tarkempaa tietoa menetelmästä.

Kari Haakanan kommentit aiheesta.