Kuutio

The Million Dollar Homepage on hurja. Taalalla voit ostaa yhden pikselin sivulta esimerkiksi sivustosi mainokseksi. Joku on ilmeisesti todella tienannut tällä idealla miljoona taalaa!

Steve Jobsin Stanfordissa pitämä päättäjäispuhe sisältää kolme tarinaa: ensimmäinen kertoo kohtalosta, toinen rakkaudesta ja kolmas kuolemasta. (via Kottke.org: The Best Links 2005)

Eilen tuli kummallisten mielleyhtymien kautta päähän laulu, jossa sanotaan “blue and red and yellow”, tai jotain sinnepäin. Anni muisti sen olevan Underworldia, levy löytyi hyllystä ja pääsimme fiilistelemään melkein kymmenen vuoden takaista konemusaa.

Pieni haikeus myös iski: missä ovat nykyään Chemical Brothersin, Underworldin ja Massive Attackin kaltaiset, pop-rockia ja konemusaa häpeilemättömän suoraviivaisesti yhdistelevät bändit? Vanhat yhtyeet eivät oikein jaksa tehdä mitään uutta ja kaikki uudet hyvät bändit tekevät pelkkää postrock-uusproge-musiikkia.

Voihan tietysti olla, että suurin syy on se, etten enää seuraa levynjulkistuksia ja musiikkiuutuuksia, niinkuin ennen. Allmusicissakaan en käy kuin ehkä kerran kuukaudessa.

Linkitin viime vuonna Levinin ja kumppaneiden kehittämään menetelmään, jonka avulla voidaan helposti värittää mustavalkoisia kuvia. Menetelmä toimi hyvin, mutta sen käyttäminen vaati Matlab-ohjelmiston.

Nyt tämä menetelmä on koodattu Recolored-nimiseksi Windows-ohjelmaksi, jonka käyttäminen onnistuu keneltä tahansa. Käyttäjä piirtää uudet värit kuvan päälle, jonka perusteella ohjelma laskee automaattisesti värin jokaiselle kuvapisteelle. (via xblog)

Esimerkkejä ohjelmalla väritetyistä kuvista löytyy galleriasivulta ja somethingawful-kuvaforumista.

Ostettiin perjantaina lentoliput Etelä-Amerikkaan. Nyt on olo aika täpinöissä ja matkakuume on herännyt. Pallontallaajat-sivuston Etelä-Amerikka-foorumia käy katsomassa melkein päivittäin, vaikka uusia viestejä tulee ainoastaan harvakseltaan.

Lennetään tammikuun lopulla Santiagoon Chileen ja maaliskuun lopussa takaisin Limasta. Tarkoitus olisi käydä Chilessä, Patagoniassa, Argentinassa, ehkä piipahtaa Uruguayssa, Boliviassa ja Perussa.

Tätä matkaa on suunniteltu jo pari vuotta, hienoa, että vihdoinkin se näyttäisi onnistuvan! Nyt pitääkin sitten ostaa matkaoppaat, hoitaa rokotukset, laittaa kämppä lähtökuntoon, hoitaa työt läjään, ostaa vaelluskengät, suunnitella matkareitti ja hypätä lentokoneeseen!

Täytyy myös suunnitella, päivitänkö Kuutiota matkalta vai pistetäänkö me pystyyn uusi matkablogi.

Kirjahyllyssäni on Jukka Kemppisen “Uusi taivas, toinen maa”-kirja, jonka kirjoitukset muistuttavat blogimerkintöjä: pohdintoja havaituista asioista ja luetuista kirjoista. Kemppisellä on nyt myös weblogi, joka sopii luontevasti hänen tyyliinsä. Leipätyöltään Kemppinen on TKK:n ja Helsingin Yliopiston yhteisen HIIT-yksikön professori. (via Mikko Lahti)

Joskus pohdin, kenen kaikkien haluaisin nähdä bloggaavan. Kemppinen ei silloin ollut listallani. Lopulta aika vaikeaa listata riittävän kiinnostavia ihmisiä, joiden blogeja jaksaisi seurata. Tässä alla muutamia mieleen tulleita henkilöitä. Mitään kovin yllättäviä henkilöitä en keksinyt. Ketä muita mahtuisi listalle?

Nicholas Negroponte

Verkkoguru monen vuoden ajalta. Wiredin kolumnit olivat myös erinomaisia. Nykyään Negropontella olisi varmasti sanottavaa kehitysmaa-kannettava -projektistaan.

Ted Nelson

Webin ideoija. Ainakin lehtijuttujen mukaan varsin eksentrinen kaveri, jolla olisi varmasti paljon näkemyksiä.

Risto Ahti

Runoilija, elämän runoilija. Tuntuu ajattelevan sanoilla, en tiedä osaisiko viestiä verkossa. Jotenkin helpompaa mieltää Ahti hyvällä paperilla lukulampun ääressä.

Jari Halonen

Halosella tuntuu olevan aina paljon mielipiteitä. Olisi kiinnostavaa nähdä, montako lokipäivitystä niistä saisi.

Cool osx apps -blogissa oli linkki Google Earthin mac-version betan hakusivulle. Ilmeisesti ohjelma ei kuitenkaan ole vielä virallisessa jakelussa.

Löysin xblogin kautta artikkelin Full-time freelancing: 10 things learned in 180 days, jossa annetaan kymmenen vinkkiä täysipäiväiseen freelancaukseen. Listassa on useita hyviä pointteja.

Erityisen hyvä vinkki oli neljäs kohta “Vältä maanantaideadlineja”, jota täytyy kokeilla vastaisuudessa aina, kun pitää keksiä sopiva deadlinepäivä kuukausien päähän.

Aikatauluja sopiessa kuvittelee, että maanantai olisi paras päivä deadlinelle, koska silloin on vielä viikonlopun verran joustovaraa tarvittaessa. Käytännössä huomaa sitten tehneensä töitä koko viikonlopun, kun ei aikaisemmin jotenkin löytynyt aikaa.

Viimeisen vuoden aikana sudoku-ristikkotehtävävillitys on pyyhkäissyt yli läntisen pallonpuoliskon. Leviäminen on ollut yllättävän nopeaa ottaen huomioon, että se alkoi oikeastaan vasta 12 marraskuuta 2004, kun brittiläinen The Times -lehti alkoi julkaista sudoku-ristikkoa. Itse sudoku-ristikko ei ole kuitenkaan mikään uusi keksintö, vaan se keksittiin nykyisessä muodossaan jo vuonna 1979.

Miksi juuri sudoku on saavuttanut niin suuren suosion? Maailma on täynnä erilaisia numeroristikkotehtäviä ja älypelejä joista muut eivät ole jostakin syystä levinneet yhtä laajalle. Jotenkin suodoku ilmeistyi oikealla hetkellä, jolloin uudelle villitykselle oli sopivasti tarvetta.

Lähtökohdan selityksen löytämiselle voi tarjota Malcom Gladwellin jenkkipopulaarikirja The Tipping Point vuodelta 2000, jossa pohditaan, miksi jotkut ilmiöt leviävät nopeasti ja toiset eivät. Gladwellin mukaan kolme sääntöä auttavat ymmärtämään ilmiöiden leviämistä: “Law of the Few”, “Stickiness Factor” ja “Power of Context”.

Samoja malleja viestien leviämisestä voi käyttää hyvin erilaisten asioiden selittämiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi tautiepidemiat, muotivillitykset tai vaikkapa sudoku-ristikoiden leviäminen.

Law of the Few

“Law of the Few” viittaa siihen, että usein ilmiö leviää tehokkasti poikkeuksellisten yksilöiden ansiosta, joilla on riittävästi suhteita ja karismaa ilmiön levittämiseksi. Esimerkiksi muotitrendien leviämisestä vastaavat usein muutamat vaikuttajat, jotka saavat aikaan eräänlaisen ilmiöepidemian. Tuotteiden markkinointi vaikuttajille on yleensä tehokkaampaa kuin massamarkkinointi.

Sudokun tapauksessa tärkein levittäjä oli Wayne Gould, eläkkeelle jäänyt Hong Kongilainen tuomari, joka kehitti laadukkaan ohjelman Sudokujen tekemiseen ja markkinoi ristikon The Times -lehdelle Englantiin.

Stickiness Factor

“Stickiness Factor” kertoo, kuinka tehokkaasti viesti tekee vastaanottajaan vaikutuksen. Ilmiön sisältö vaikuttaa paljon sen tarttuvuuteen. Usein vaikutusta voi kuitenkin parantaa paljon tekemällä pieniä muutoksia viestin esitystapaan. Suurin haaste on estää, ettei viesti mene ainoastaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

The Daily Telegraph toi suodokun lukijoilleen sivun kokoisella mainoksella. Myös The Times otti sudokun heti myyntivaltikseen, jolloin ristikko sai paljon mainosta. Näiden lehtien jälkeen myös muut lehdet briteissä ottivat sudoku-ristikot sivuilleen.

Ehkä sudoku on levinnyt sen ansiosta, että se ei ole mikään matemaatikoiden tai ristikkonörttien harraste, vaan tarkoitettu tavalliselle kansalle, johon viittaa myös mainoslause “21. vuosisadan rubikin kuutio”.

Power of Context

“Power of Context” tarkoittaa, että ihmiset ovat paljon enemmän riippuvaisia ympäristöstään kuin voisi kuvitella. Epidemian syntyminen riippuu paljon siitä, milloin ja missä paikassa se lähtee leviämään. Ilmiön, esimerkiksi taudin tai vandalismin, leviämiseen voi vaikuttaa ympäristöä muokkaamalla.

Ympäristö voisi sudokun tapauksessa olla lehdet briteissä, joiden kilpailu ja taistelu lukijoista saa lehdet etsimään menestysvaltteja mitä kummallisimmista asioista. Toisaalta vaikuttimena voisi olla myös erilaisten älypelien yleistyminen. Trendinä on, että myös aikuiset saavat pelata: lautapelivalmistajat tekevät nykyään pelkästään aikuisille suunnattuja pelejä ja tietokonepelejä markkinoidaan yhä enemmän 20- ja 30-vuotiaille.

Lisää aiheesta

Keith Batesilla on blogissaan kattava tiivistelmä Tipping Point -kirjasta.

Robert Patersonin tiivistelmä Tipping Pointista.

Tipping Point Wikipediassa.