Kuutio

Voisi olla hauskaa tehdä videoblogi, jonka aiheena olisivat erilaiset jännät paikat pääkaupunkiseudulla. Olisikohan ideassa järkeä?

Onkohan kukaan tehnyt tällaista venyvää karttaa joka olisi teksturoitu Googlen satelliittikuvamateriaalilla? Mitäköhän käyttöä tälle idealle keksisi?

André Michelle on tehnyt yksinkertaisen syntetisaattorin Flashilla.

Synan toteutustapa on yllättävä. Flashissa ei voi luoda dynaamisesti ääniä, mutta ActionScript 3 tukee ulkoisten movieclippien lataamista, joten sen avulla voi ladata tyhjän wav-äänen Flashiin ja muokata ohjelmallisesti tiedoston äänidataa niin, että saadaan ohjelma soittamaan haluttuja ääniä. Idea on ilmeisesti alun perin Davidilta.

Vov. Peter Morrison kertoo kuinka Viktory II -peli syntyi aina idean kehittelystä pelinappuloiden tekemiseen asti. Kiinnostavaa, kuinka pitkälti Morrison on jaksanut tehdä kaiken itse ja päässyt pohtimaan esimerkiksi palojen liimaamiseen liittyviä haasteita.

Kukapa ei olisi lapsena halunnut tehdä omaa lautapeliä tai olisi nyt designer-pelien aikana pohtinut, mitä oman pelin tekeminen vaatisi? (via Boing Boing)

Muita peliaiheisia linkkejä:

Alkuperäisen Viktory-pelin arvostelu

Flywheel oli hyvänoloinen blogi pelien tekemisestä.

Hyvä artikkeli lautapelien opettamisesta toisille. Artikkelin ideana on, että ensin kannattaa kertoa pelin toiminta yleisellä tasolla ja vasta sitten käydä läpi yksityiskohdat.

Hyvä artikkeli omien pelien valmistamisesta ja toinen pelin osien tekemisestä.

Tämän kesän festarointia edustaa Pukkelpop Belgiassa, jonne matkaamme porvarillisesti finskillä lentäen.

Hassunimisillä festareilla soittaa mm. Radiohead, Massive Attack, Belle and Sebastian, Daft Punk, DJ Shadow ja sitten kaikkea kummallista niinkuin Dresden Dolls ja The Knife, jota Matti fiilisteli ja soitatti Suomenlinnassa 80-luvun kirpparilta ostetuista stereoista (10 eur + patterit) jotka oli kytketty iPodiin ja joissa oli hienot, värikkäät ledivalot.

Tim Berners-Leellä, webin “keksijällä”, on sivuillaan sivu joka kertoo ensimmäisestä webbiselaimesta. Kiinnostavaa on, että WorldWideWeb-selain oli joiltakin osin melko erilainen kuin nykyselaimet — ja myös monipuolisempi. Se tuki muun moassa sivujen muokkaamista suoraan selaimessa ja “eteenpäin” ja “taaksepäin” -näppäimet veivät seuraavaan ja edelliseen linkkiin sivulla, jolta oli päästy ruudulla näkyvälle sivulle.

Timppa pohtii nykyään webin tulevaisuutta, ajatusten ytimenä on semanttinen web. Timpalla on myös blogi, jossa pohditaan lähinnä semanttiseen webiin liittyviä kysymyksiä. Semanttisesta webistä Kuutiossa neljä vuotta sitten. Mitään merkittävää edistystä sillä rintamalla ei ole tainnut vielä tapahtua, vai onko jo olemassa joku semanttisen webin “killer app”? Edes melko suosittu FOAF ei oikein jaksa kiinnostaa.

Intouduin vähän pohtimaan verkkopalvelua, jonka avulla voisi muuttaa tiedostoja formaatista toiseen. Palvelussa ideana olisi, että käyttäjän ei tarvitse erikseen jokaista tiedostoformaattia varten selvittää miten sen saa muutettua toiseen muotoon, vaan että yhdellä palvelulla voisi muuttaa kaikki tärkeimmät formaatit.

Aluksi tuettaisiin vaikka teksti- ja kuvatiedostojen muuttamista eri formaattien välillä. Tärkeitä ominaisuuksia olisivat pdf:n tekeminen ja pdf:n purkaminen takaisin vaikkapa tekstiksi. Palvelun backend pohjautuisi lähinnä avoimen lähdekoodin muunnostyökaluihin.

Etuna palvelussa olisi se, että palvelun pitäjät voisivat vapaasti vaihtaa softia, joiden varassa palvelu pyörii, paremmiksi. Käyttäjän ei tarvitsisi olla silloin selvillä eri softien versiopäivityksistä.

Palvelu olisi aluksi beta-versio ja sitä voisi käyttää vapaasti ilmaiseksi, parhaaseen web 2.0 -tyyliin. Myöhemmin tulisi lisäpalveluita, kuten tarkempia muunnosasetuksia, jotka olisivat maksullisia. Ja palvelun nimihän olisi tietysti Knvrtr :)

Minkäköhänlaisia muunnospalveluita on jo toteutettu? Olisikohan tälle käyttöä? Voisi kuvitella, että ainakin pienille firmoille olisi tästä iloa.

Pikaisella Googlettamisella löytyi seuraavia:

Adoben PDF -> HTML -konvertteri.

PDF Online -palvelu muuttaa tiedostoja PDF:ksi.

Tehtiin sunnuntaina sushia äidille, joka oli meillä käymässä. Mukavaa puuhastelua. Äiti ei ollut aikaisemmin syönyt sushia, joten toivottavasti se oli sillekin jonkinlainen kulttuurielämys.

Sushit onnistuivat yllättävän hyvin. Apuna oli Jannelta ja Martalta lainattu kokkauskirja ja Tokyokan-kaupan mainio sushiohje (pdf).

Sushit eivät olleet yhtä kauniita kuin vaikkapa Kabukissa tai Ichibanissa. Niiden tekemiseen sai myös kulumaan hyvin toista tuntia. Maku oli kuitenkin mainio.

Ichibanin sivusto on muuten kivan näköinen. Kukakohan on sen kuvittanut?

Myös Stylus-magazine (mikä?) on kerännyt listan parhaista musavidoeista YouTube-linkkeineen. Tätä voi nyt vertailla sitten Pitchforkin vastaavaan listaan, johon linkitin pari päivää sitten.

Kirjasto on oikein mukava laitos, mutta välillä tuskanhiki nousee otsalle, kun tietää, että todennäköisesti lainat ovat myöhässä eikä uskalla enää uusia niitä. TKK:n kirjastolla on mainio palvelu, joka lähettää sähköpostia vähän ennenkuin lainat erääntyvät. Valitettavasti pääkaupunkiseudun kirjastoilla ei tällaista palvelua ole ja jos sellainen joskus tuleekin, niin se on varmaan maksullinen.

Eli vaihtoehdoiksi jää joko luovuttaa tai koodata palvelu itse.

Verkosta löytyikin mainio Mechanize-kirjasto Python-kielelle, jonka avulla voidaan simuloida oikeaa verkkosivustokäyntiä. Mechanize ymmärtää yksinkertaisia komentoja, kuten “avaa sivu”, “klikkaa linkkiä jossa lukee ‘kissa’” jne. Sen avulla saa siis melko helposti toteutettua pienen ohjelman, joka käy katsomassa HelMet-palvelusta mitkä kirjat ovat varattuja ja milloin ne erääntyvät.

Sain eilen pikaisella yrityksellä kasaan koodipohjan, joka hakee HelMetistä sivun, jolta löytyy lainassa olevat kirjat. Tämän pohjalle voisi helposti rakentaa systeemin, joka lähettää sähköpostia aina, kun kirjojen eräpäivä lähestyy. Ja koodirivejä tarvittiin ainoastaan 13!

import mechanize

br = mechanize.Browser()
br.set_handle_robots(False)
response = br.open("https://www.helmet.fi/patroninfo*fin")
br.select_form(None, None, 0)

# Käyttäjän nimi tähän
br.form.controls[0].value = "Matti Meikäläinen"
# Kirjastokortin numero
br.form.controls[1].value = "2 0000 00000 0000"
# Salasana
br.form.controls[2].value = "1234"

response2 = br.submit()
link = br.links(url_regex="/items").next();
link.absolute_url = "https://www.helmet.fi"+link.absolute_url
response3 = br.follow_link(link);
print response3.read()

Ja tietysti voisin tehdä myös blogin sivupalkkiin automaattisesti päivittyvän listan, joka kertoisi mitä kirjoja mulla on lainassa. Tai vaikka arkiston, johon voi antaa tähtiä eri kirjoille. Tai jonkun yhteisöllisen Web 2.0 “kirjat lainassa”-palvelun. Tai järjestelmän, joka varaa automaattisesti samanlaisia kirjoja, kuin mitä on aikaisemmin lainannut…

Mikä on pienin luku, joka ei löydy Google-haulla? Esimerkiksi kahdeksannumeroinen 85989291 ei antanut — ainakaan ennen tämän sivun syntymää — yhtään hakutulosta Googlella. Mutta löytyisikö joku vieläkin pienempi luku, vaikkapa sellainen, jossa on ainoastaan seitsemän (tai jopa kuusi!) lukua?

Pienen Google-haun perusteella löysin sivun vuodelta 2003 jolla on pohdittu samaa ongelmaa.

Ja rajauksen voisi tosiaan tehdä positiivisiin kokonaislukuihin.

Pieni lisäys: nyt tämä sivukin löytyy Googlella, eli taas yksi luku on pilattu.

Hotwiredin kannet eri vuosilta on web-nostalgiaa. Ensimmäiset kokemukseni webistä tuli isoveljen koneelta, jo Mosaicin aikaan. Netscapessa hienoa oli “What’s new” ja “what’s cool” -sivut, joilla webin alkuaikoina oli varmaan kaikki kiinnostavat sivut, mitä verkosta saattoi löytää. Oikeastaan weblogit ovat vain tämän tradition jatkajia.

Barcopedia on Wikipedian kaltainen projekti, johon on tarkoitus lisätä kaikki tuotteet ja niiden viivakoodit. Hieno idea! Tuon päälle voisi tehdä palvelukonseptin, jota mietin: Mobiilipalvelu, jolla voi ottaa kuvia vaikkapa cd-levyistä tai niiden viivakoodeista kaupungilla, ja saa vastauksena heti niiden arvostelun vaikkapa allmusicin tms perusteella. Joku on varmasti toteuttanut tämänkin idiksen.

Imaging tenth dimension on kirjan oheispresentaatio, joka visualisoi kymmenen ulottuvuutta. Ihan hieno. Ehkä tämä on tällaista web 2.0 -kirjailemista: pitää tehdä hyvä oheissaitti, johon kaikki viattomat bloggaajat linkittävät ja sitten kirjan myynti nousee Amazonissa. Ja silleen.

Pitchforkin lista 100 hyvästä musavideosta on addiktiivinen. Sitä jää helposti selailemaan ja ihmettelemään. Ensimmäinen noista, A-Han “Take on Me” , nähtiin viimeksi Chilen bussissa, joissa oli tapana näyttää kasarimusavideoita matkustajille. Maailma on muuttunut: musavideoita ei näytetä enää juurikaan MTV:llä. Sen sijaan YouTubesta tuntuu löytyvän nykyään lähes minkä tahansa bändin video. Videot ovat siirtyneet tv:stä nettiin.

Pingstate.nu-foorumilla Elloksen feikki-3d -efektien tekemisestä. Näitä tullaan näkemään varmasti webissä enemmänkin.

Tänään olisi pikku-Koneisto. Mutta ei ehkä ehdi tuolla pyörähtää, kun on töitäkin. Vai pitäisikö sittenkin illalla? Voi olla, ettei lippujakaan saisi.

Oltiin muutama viikko sitten Elielin aukion Vltava-nimisen tsekkiläisen baarin terassilla. Baari oli muuten ihan jees, mutta jatkuvasti terassin ympärillä pörräävät autot vähän häiritsivät tunnelmaa.

Baaritiskillä kaksi tarjoilijaa (tai mitä lie baristaa) juttelivat siitä, kuinka edellisenä päivänä siellä oli käynyt asiakas mustan AmExin kanssa. Kuulemma Suomessa mustia AmExeja on ainoastaan ehkä viisi kappaletta, huippurikkailla. Edellisen päivän tyyppi oli ollut nuori jätkä.

“Silloin kun musta AmExi tulee pöytään, niin tarjotaan vaan parasta.”

Kun oli mun vuoro tulla tiskille, sanoin, että multa löytyy ainoastaan S-Etukortti. Johon tarjoilija totesi, että myös mustan AmExin omistaja oli näyttänyt S-Etukorttiaan!

Jos mulla olisi musta AmEx, niin voisi jäädä S-Etukortit näyttämättä.

Musta AmEx Wikipediassa. City lehden mukaan Mika Salolla on musta AmEx.

Nautittiin helteisestä sunnuntaista menemällä veneretkelle Rövaren-saareen Espoon edustalle. Saarella aika kului mukavasti eväitä napostellessa ja Hesaria lukemalla. Uimassakin käytiin jäätävässä merivedessä.

Kun lähdettiin kävelemään saaren ympäri, nähtiin kaksi valkoista joutsenta rannassa.

Kalamiehillä oli tarttunut lokki siimaan. Saivat lokin irti putoamatta veneestä ja pääsivät jatkamaan matkaa.

Todella mahtava reissu ja hinta/laatukin oli kohdallaan: matkan opiskelijahinta oli 4 euroa edestaikaisin ja laivalta sai pullan ja kahvia noin kolmella eurolla.

Johonkin saareen, esimerkiksi Rövarenille, voisi tulla joskus vaikka kaveriporukalla. Saaressa on hyviä, valmiita grillauspaikkoja ja siellä saa myös telttailla.

Saaristoliikenne Espoon kaupungin sivuilla

Kommentteja saarista löytyy myös lähisaariston melontaoppaasta.