Kummallisia reittejä Jannen ja Vesan kautta päädyin Nokian workshopiin, jossa oli paikalla myös tuttuja. (Mistäköhän muuten johtuu se, että sekä työpaikoilla että vapaa-ajalla ympärillä olevat ihmiset ovat kovin usein Janne-nimisiä?) Paikalla oli sekalainen poppoo pohtimassa visualisointia, sosiaalisia palveluita sekä tulevaisuutta ja ihmisenä olemista noin yleisemminkin.
Workshopin pohjalta jäi kaikenlaista pientä, epämääräistä pyörimään mielessä. Siinä mielessä käynti oli siis hedelmällinen.
Eräs asia, mitä jäin miettimään, oli, että nyt tuntuisi olevan otollinen hetki uusille käyttöliittymille (iPhonen kosketusnäyttö) ja visualisoinneille, jotka esittävät dataa rikkaasti. Yksi syy tälle on, että netin ansiosta ihmisille voidaan välittää paljon enemmän dataa ja tietoa kuin aikaisemmin oli mahdollista. Vanhan Mac Plus -koneen ruutu oli paljon staattisempi sisällöltään ja suurin osa sisällöstä oli siksi itse tehtyä. Nykyään netti tarjoaa loputtomasti halpaa informaatiota, jota virtaa koneen välimuistiin ja joka korvaa jatkuvalla syötöllä aiemman datan.
Myös ennen muinoin on tutkittu paljon kiinnostavia käyttöliittymiä. Ehkä nyt voi kaivaa taas esiin muinaisia ideoita ja löytää niille uutta käyttöä. Esimerkiksi Put that there-demo vuodelta 1979 on aika hauska.
Yksi netin huveista on vaellella tietomassoissa. Vaeltelun pitäisi itsessään olla elämyksellistä, vähän samaan tapaan kuin metsässä kävely tai uuden kaupungin kujilla vaeltelu. Tieto on piilotettu maastoon: sieniä, linnun lauluja ja eläinten jälkiä. Liika tietomassa voi ahdistaa, ehkä vaeltelun pitäisi olla suuremmassa roolissa ja varsinaisen “sisällön” pienemmässä. Joissakin peleissä tämä on jo havaittu, kuten Shadow of Colossuksessa ja Flowssa.
Miten käyttäjät voisivat tehdä omia visualisaatioita, on tietenkin helposti mieleen tuleva kysymys. Many Eyes-projektissa pyritään antamaan käyttäjille mahdollisuus omien visualisaatioiden tekemiseen ja jakamiseen.
Käyttöliittymissä on perustavanlaatuinen ristiriita soveltuvuuden ja opittavuuden välillä. Käyttöliittymät kompleksiseen dataan ovat hankalia. Toisaalta, tuskin löytyy mitään yleistä “vasaraa”, joka ratkaisisi kaikki visualisoinnin haasteet. Hyvä visualisointi/käyttöliittymä vaatii sen ongelman huomioonottamisen, mitä käyttöliittymä yrittää ratkaista. Toisaalta, ihmisillä ei ole loputtomasti aikaa oppia uusia käyttöliittymiä. Siksi käyttöliittymien pitäisi olla sellaisia, että ainakin niiden perusteet voi oppia nopeasti.
“Katsojan kriisi” tuli myöskin workshopissa puheeksi. Kuinka johdattaa käyttäjä (esimerkiksi webissä) kiinnostavan palvelun luo, jos käyttäjän mielenkiinto kestää 3 sekuntia, ennenkuin hän siirtyy uuteen palveluun? Ehkä ystävän suositus voi vaikuttaa tähän: jos joku on suositellut sinulle palvelua, olet valmis kuluttamaan siihen tutustumiseen enemmän aikaa?
Hyvien palveluiden tekemiseen tarvittaisiin “renesanssi-ihmistä”, joka hallitsee tekniikan, konseptit ja taiteen. Toisaalta, hyvät työkalut voivat keventää tätä taakkaa. Sam kertoi, että aikanaan kirjurin piti osata tehdä oma musteensa, että saattoi kirjoittaa. Nykyään kirjoittamisesta on tehty helpompaa. Minkälaisia työkaluja tarvittaisiin, että palveluiden tekeminen saataisiin pois insinööridomainista? Processing ei ole ihan vielä ratkaisu siihen. Toisaalta, koodaus on aina luonteeltaan loogista ja logiikan pyörittelyä. Sen matemaattisuutta voi olla vähän hankalaa saada katoamaan.