Kuutio

Eilen oli pieni joulu, kun sain kirjapaketin Amazonilta. Paketissa oli kuusi kirjaa, joiden ajattelin voivan inspiroida uusiin ajatuksiin. Meidän lähiposti on huoltoasemalla, joka on kätevästi auki ympäri vuorokauden. Niinpä iltakävelyn jälkeen eilen puoli kymmeneltä pääsin avaamaan pakettia.

1. The Works: Anatomy of a City

Kirja vaikuttaa kiinnostavalta, hyvin kuvitetulta teokselta Sim City -tyyppiseen kaupunkirakentamiseen ja voisi tuoda uudenlaisia inspiraatioita sekä vaikuttaa siihen, kuinka katselee maailmaa.

2. The Elements of Typographic Style

Typografian perusteos, joka kyllä pitää löytyä kirjahyllystä.

3. Maps and Civilization: Cartography in Culture and Society

Kartta-aiheinen kirja, joka on mainittu melko kiinnostavassa Informaatioarkkitehtuuri-presentaatiossa. Kirjassa on erilaisia historiallisia karttoja ja muuta materiaalia. Kirja on myös Tuften lukulistalla.

4. How Buildings Learn: What Happens After They’re Built

Kirja siitä kuinka rakennusten käyttö muuttuu sen jälkeen kun ne on otettu käyttöön. Ennen-jälkeen-kuvia, jotka näyttävät miten yksittäiset rakennukset ovat muuttuneet vuosien saatossa.

5. You Are Here: Personal Geographies and Other Maps of the Imagination

Karttoja voi tehdä esimerkiksi sosiaalisista suhteista, konsepteista, yms. Tässä käsitelty kartografiaa laajasti. Kirjassa tuntuisi olevan lähinnä kuvia ja sisältö on jotakin mitä voisi olla vaikkapa Strange Maps -blogissa.

6. Mark Lombardi: Global Networks

Näin muistaakseni Lombardin verkkokuvia, tai ainakin jotain hyvin samankaltaista, Venetsian biennaalissa vuonna 2001. Kiinnostavaa, mikä kaikki voi olla taidetta. Ja nämä käsinpiirretyt verkkovisualisoinnit ovat hienoja!

Hesarin jutussa “Brax: Vaalitulosta ei voi perua hukkaäänien takia”:

“Osoittautui, että järjestelmä ei ole ollut se ongelma, vaan sittenkin ihminen”, Brax sanoi viitaten siihen, että 232 äänestäjää ei ollut hoksannut painaa ok-nappulaa äänestämisen jälkeen selkeistä ohjeista huolimatta.

Tämä kommentti voisi olla hyvää oppimateriaalia vaikkapa käytettävyyskursseille TKK:lla. On ihmeellistä kuinka vaikeaa monien on tajuta, että jos ihmiset eivät osaa käyttää tuotetta, niin syy ei ole heissä, vaan tuotteessa.

Jacob Nielsenillä on myös kommentti aiheesta. Pointtina on, että tuotekehittäjien pitäisi miettiä etukäteen, kuinka suuren osan käyttäjistä pitää osata käyttää tuotetta? Monissa tuotteissa riittää varmaankin 95% tai 99%, mutta äänestämisessä prosenttiluvun pitäisi olla ainakin sama kuin paperiäänestyksessä, eli 99,5%. Kokeilussa 2% äänistä meni hukkaan, eli laitetta osasi käyttää ainoastaan 98% äänestäneistä.

Meidän vauva osaa tarttua ja olen isänä ylpeä. Meillä työskentelevät pehmojänöt saavat kyytiä.

Mitenköhän, jos vaikka skannaisi vanhoja Helsingin karttoja kirjastossa, olisivatko ne vapaita tekijänoikeuksista? Vai onko ongelmana se, että niitä tuskin pääsee skannaamaan?

Taas on käytetty kirkollisveroja turhuuksiin. Eilinen Hesari tiesi kertoa, että Tampereen ev.lut seurakunnat ovat pystyttäneet suositun Eroakirkosta.fi-sivuston kanssa kilpailemaan Eroakirkosta.info-sivut.

Tässä on jotain fundamentaalisesti väärää. Aivan kuin Google perustaisi hakukoneen osoitteeseen Yahoo.info. Tai K-kaupan vierelle ilmestyisi toinen K-kauppa, joka onkin oikeasti S-ryhmän varjokampanja. Tai Ylen TV-kanavan kulmassa lukisikin “MTV3″ katsojamäärien kasvattamiseksi.

Toisten tuotemerkkien varastaminen tai vähättely on aika mautonta, varsinkin kun kirkon todelliset ongelmat taitavat piillä ihan muualla kuin eroakirkosta.fi:ssä.

Aika iso osa designistä perustuu pelkästään visuaalisiin gägeihin. Siis siihen, että joku asia on yllättävän kokoinen, muotoinen tai jollakin tapaa väärässä paikassa. Monesti näitä esineitä katsoessa hymähtää aluksi, mutta tarkimmin asiaa pohtiessa päätyy tulokseen, ettei ehkä haluaisi moista vaikkapa kotiinsa.

Siinä mielessä visuaaliset gägit muistuttavat sarjakuvastrippejä, jotka yleensä perustuvat johonkin yksinkertaiseen ideaan, mutta harvemmin jättävät mitään pysyvää ajattelemisen aihetta.

Yleensä, ainakin minulle, enemmän viehätystä tulee esineistä, joilla on jokin muu ulottuvuus pelkän visuaalisuuden leikkisyyden lisäksi. Tämä voi olla esimerkiksi poikkeuksellisen hyvä käytettävyys tai sitten puhdaslinjainen esteettisyys.

On poikkeuksellista, että esineessä on kaikki nämä kolme elementtiä: visuaalisuus, käytännöllisyys ja yllätyksellisyys. Voi olla jopa joskus liikaa vaatia esineiltä tällaista kindermuna-ominaisuuskirjoa — ehkä jo yhden elementin toteuttaminen hyvin riittäisi? Silti jotenkin tuntuisi siltä, että pelkkä visuaalinen gägi ei ehkä riitä.

Klassinen esimerkki esineestä, jossa on sekä visuaalisuutta, funktionaalisuutta ja yllätyksellisyyttä on Sarpanevan pata. Toinen esine, missä voisi olla monenlaisia ulottuvuuksia on Eero Aarnion Trioli-lastentuoli, josta saa myös keinuhevosen.

Kolme isältä opittua sanontaa Etelä-Pohjanmaalta:

1. Hullu ku karuukaan

Tämä sanonta, jonka oikeasta äännemuodosta en ole varma, tarkoittaa, että menneitä ei kannata murehtia. Meillä kotona tämä kulkee myös muodossa hullu kukkaruukku.

2. Hyvää tavotellahan mutta priimaa pukkaa

Jonkinmoinen ammattiylpeys sopii pohjalaiseen luontoon. Se mitä itse tehdään, tapaa yleensä onnistua. Mutta toisilla ei jälki ole aina yhtä hyvää. Silloin voidaan todeta, että lopputulos on köppäänen tai pahimmillaan jopa flataanen.

3. Annettu mikä tarjottu

Pohjalaiset ovat anteliasta väkeä, mutta sitten, jos joku ei kelpaakaan lahjan saajalle, niin voidaan todeta, että omapahan on ongelmansa.

Sequoian analyysi IT yritysten ja startuppien haasteista taantuman aikana (SlideShare) on ihan kiinnostavaa katsottavaa, olkoonkin, että analyysi kuvastaa vain yhden riskirahoitusfirman näkemystä. Aika synkkä kuva piirretään kalvoilla – tai ainakin Sequoia haluaa pelästyttää kunnolla startuppeja. Netissä jotkut ovat kyllä esittäneet kritiikkiä siitä, että näkemys on turhan karu ja pelottelee vaan ihmisiä.

Sequoia ei ole mikä tahansa rahoitusfirma, vaan se on ollut mukana rahoittamassa esimerkiksi Applea, Googlea, Electronic Artsia, LinkedInia ja YouTubea!

Kalvolla 53 on ohjeita, mitä startupin pitäisi tässä tilanteessa Sequoian mukaan tehdä. Firman näkemys on, että tässä tilanteessa rahahanat ovat tiukalla ja siksi on erityisen tärkeää olla voitollinen ja keskittyä olennaiseen. Lisäksi pitäisi karsia kustannuksia kaikkialta, missä mahdollista, eli pienentää työvoiman määrää sekä tarkistaa palkkoja. Myyjille kannattaa Sequoian mielestä kuitenkin maksaa hyvää provikkapalkkaa.

Viime viikot ovat olleet aika hektisiä ristiäisten ja uuteen kotiin muuttamisen vuoksi. Mutta kyllä tämä tästä alkaa vähitellen rauhoittua. Kotimme pihalla on tammi. Ja orava piilottaa tammenterhoja ympäri pihaa. Taloyhtiön lapset leikkivät kirkonrottaa ja piilosta pihapiirissä. Ja puut ovat syksyn väreissä. Vauva ei tunnu olevan hulinasta moksiskaan. Mitä enemmän ihmisiä ja tapahtumaa ympärillä, sen parempi.

Kuulin eilen, että kollaboratiivinen filtteröinti on jo ihan passé. Kaikki tekevät sitä kuulemma jo ja kaupallisesti sen myyminen on kuin markkinoisi sähköautoja, sähköistä oppimista tai web-portaaleja. Silti tuntuisi vielä olevan loputtomasti verkkopalveluita — ja muitakin palveluita — jotka hyötyisivät siitä, että käyttäjille ehdotetaan parempaa sisältöä.

Myös kollaboratiivisen filtteröinnin menetelmissä on parantamisen varaa. On kiinnostavaa seurata Netflixprize-kilpailun etenemisestä. Kilpailussa pyritään tekemään mahdollisimman hyvä elokuvien suositusjärjestelmä. Ryhmä joka saa parannettua suositusjärjestelmää yli 10% saa miljoona taalaa. Tällä hetkellä paras tulos on 9.44%. Kymmeneen prosenttiin pääseminen näyttää kuitenkin haastavalta ja ilmeisesti jo kvantisointivirhe on niin suuri, Jannen mukaan, että kymmenen prosentin ylittäminen on lähes mahdotonta. Toisaalta, ihmisten irrationaalisuuksia hyödyntämällä tulokset voivat vielä parantua paljonkin.

Eiköhän paremmille tiedonhallintatyökaluille ole aina tarvetta.

Delicious-linkkipalvelua käyttäessä tulee mieleen kaikenmoisia tapoja, jolla palvelua voisi rikastaa. Esimerkiksi olisi mukavaa, jos voisin automaattisesti ryhmitellä networkiini kuuluvia käyttäjiä sen mukaan, ketkä heistä ovat samanlaisia. Järjestelmä voisi suositella myös sellaisia käyttäjiä, joiden linkit saattaisivat kiinnostaa minua. Linkkipalvelu voisi myös lisätä metadataa linkkeihin automaattisesti, kuten web-sivujen pituuden tai kielen. Ja tarjota näkymiä sellaisten linkkilistojen hallintaan joita haluan käyttää usein, kuten blogit joita luen.