Kuutio

Vein tänään finaaliversion dipasta proffalle ja ison pinon printtejä viiskulmaan kansitettavaksi. Kirjansitomo V. K. Jokinen on sympaattinen pieni puoti empire-henkisessä talossa. Tuli tunne, että sinne voisi viedä jotain muutakin kirjallista materiaalia sidottavaksi, kunhan keksisi ensin, mitä se voisi olla.

Lopullisessa versiossa dipasta on 77 sivua ilman lähteitä ja 88 sivua lähteiden kera. Ja numerologeille on sanomattakin selvää, että pdf-tiedostossa on 99 sivua kokonaisuudessaan. Kunhan työ on saanut osastoneuvoston hyväksynnän, laittanen siitä myös kopion webiin.

Huoh. Nyt on vähän voipunut olo. Viime yö meni perinteiseen tapaan viimeisiä korjauksia tehdessä, enkä muista, koska viimeksi olisi ollut sellaista fiilista, ettei taka-alalla pyörisi jotakin diplomityön kaavoja tai ajatuksia siitä, mitä sille pitäisi seuraavaksi tehdä. Työ ei ole millään tapaa täydellinen ja siinä on varmasti paljon virheitä. Mutta se lähti kansitettavaksi, on poissa käsistä ja siis tehty!

Blogistakin huomaa, että kaikki tekstintuottamisresurssit on viime kuukausina uhrattu dipalle: viimeisin merkintä joka ei koske dippaa on heinäkuun alulta — tosin delicious-linkkejä olen listaillut tasaiseen tahtiin. Saa nähdä, keksinkö tänne jotakin kirjoitettavaa nyt kun dippailu on ohi.

Jälkikirjoitus 1. Oiva kyseli kommenteissa statistiikkoja työn etenemisestä. Aivan alkuvaiheessa en tilastoinut työn etenemistä, mutta tuossa yllä on nyt jonkinmoinen tilasto sivumääristä satunnaisista mittauspisteistä. Vaikka keskivaiheilla sivumäärä pysyikin pitkään samana, osasyynä oli se, että pienensin kuvia ja muutin paljon sisältöä — oli kuitenkin hiukan masentavaa tehdä työtä, joka ei näkynyt sivumäärässä.

Jälkikirjoitus 2. Jaakko Salonen on analysoinut blogissaan dipan etenemistä vielä minun graafia selvästi tarkemmin. Kiinnostavaa on, että Jaakollakin työn sivumäärä kasvoi aluksi ja rauhoittui loppua kohden.