Kuutio

Steampunk, latomakoneet ja todellinen kauneus

3.11.2007 klo 17:34

Ostin Hagelstamin antikvariaatista typografiakirjan parillakymmenellä eurolla jonka komea koko nimi on “The Manual of Linotype Typography. Prepared to aid Users and Producers of Printing in securing Greater Unity and Real Beauty in the Printed Page”. 1923-vuodelta oleva kirja on tarkoitettu ohjeistamaan ja mainostamaan Linotype-latomakoneen ominaisuuksia. Muutamia sivuja kirjasta löytyy skannattuna (pdf).

Kirjasta voi tarvittaessa skannailla vapaasti koristekuvioita, sillä kirjan tekijänoikeus on jo rauennut. Kirja löytyy myös Archive.orgista sähköisessä muodossa, tosin mustavalkoisena eikä kovin hyvälaatuisena. Typographica-blogissa on myös juttua kirjasta.

Klassista typografiaa

On kiinnostavaa tajuta, että 20-luvulla typografia oli lähes pelkästään päätteellistä (serif) ja että Saksaa varten kirjassa on vielä esimerkkejä fraktuurasta. Tuki päätteettömiä (sans-serif) fontteja oli jo kehitetty 1800-luvulla (William Caslonin Sans-fontti vuodelta 1812/16), mutta vasta 20-luvun loppupuolella päätteettömät fontit tekivät todellisen läpimurron — vuonna 1928 Eric Gill suunnitteli Gill Sans -fontin ja Jan Tschichold julkaisi “Die Neue Typographie”-kirjan.

Sivuhuomiona: yleisimmän sans-fontin, Helvetican, suunnitteli vasta vuonna 1957 Zürichläinen Max Miedinger.

Linotype-latomakooneesta

Kirjan pohjalta heräsi uteliaisuus. Mikä Linotype-kone oikeastaan on? Aika hyvä esittely Linotype-latomakoneista on Woodsidepressin sivulla.

Linotype-latomakoneessa on näppäimistö, jolla kirjoitetaan painettavaksi tarkoitettu teksti. Näppäimiä valittaessa kone asettaa riville muotteja jotka vastaavat kirjaimia. Kun yksi rivi on valmis, muotteihin kaadetaan sulaa metallia, josta valetaan kirjaimet, joilla varsinainen painatus tehdään.

Linotype-latomakone tuo mieleen Matrix-elokuvan sukellusveneen operaattorin pöydän (paras kuva, minkä löysin). Se on ehdottomasti steampunk-laitteiden aatelia. Vaikka myös Monotype olisi hieno, sillä siinä olisi myös reikäkorttisyöttö.

Linotypen suurin vahvuus oli käytön nopeus: laitteella yksi latoja pystyi koostamaan useita sivuja sanomalehteä muutamassa tunnissa. Tämän vuoksi se sai heti käyttöä suurten sanomalehtien painatuksessa. Suomeen ensimmäinen Linotype-painokone tuli Viestintäliiton sivun mukaan vuonna 1899.

Linotypen typografiset ominaisuudet eivät ole samaa tasoa kuin Monotype-koneissa, joissa kirjaimet ladotaan merkki kerrallaan. Laitteessa ei ollut esimerkiksi kerning-mahdollisuutta. Siinä mielessä kirja Linotype-typografiasta on vähän sama kuin olisi kirja typografiasta Microsoft Wordissä. Mutta silti: on se vaan hieno laite ja komea insinöörityön saavutus!

Flickeristä löytyy Linotype-aiheisia kuvia. Archive.orgissa on aivan mahtava video Linotype-latomakoneen toiminnasta, joka on tehty vuonna 1960 Italiassa. Youtubessa on video Linotype-latomakoneen käytöstä.

Milloin pääsisi kokeilemaan?

Olisi mahtavaa päästä joskus katsomaan — tai kokeilemaan — vanhaa latomakonetta. En tiedä kuka järjestäisi ladontakurssin, jolla pääsisi kokeilemaan painamista vanhoilla ladontamenetelmillä.

Ainakin Helsingin Vanhassakaupungissa olevassa Tekniikan museossa näyttäisi olevan Monotype-latomakone. Latomakoneita on myös Välikankaan kirjapainomuseossa Kokkolassa, jonne pitäisi voida päästä kesällä 2008. Tampereella Kaukapaino Oy:llä olisi kunnostettu latomakone.

9 Comments »

  1. Minulla on ollut pitkään haave päästä puuhailemaan oman painokoneen kanssa — tosin linotypea edeltävän tekniikan kanssa. Harrastuksena letterpress onkin saanut jo jonkinlaista suosiota, ainakin Jenkeissä (http://www.nytimes.com/2006/12/10/arts/design/10hols.html).

    Olen manaillut useasti sitä, että Suomessa tällaisen harrastuksen aloittaminen on jokseenkin mahdotonta — Yhdysvalloissa kun on sekä vanhoja laitteita tarjolla suhteellisen edullisesti että paljon isoja autotalleja, joissa koneen kanssa voisi leikkiä.

    Comment by Ilya — 4.11.2007 @ 14:00

  2. Letterpress-kurssi olisi mahtava! Ehkä joku kansalaisopisto voisi järjestää sellaisen?

    Comment by Janne Aukia — 4.11.2007 @ 15:47

  3. meillä oli käytössä käsiladontakone vielä viime vuonna jolloin sanomalehden omistaja kuoli toivottavasti säilyttivät koneen..

    Comment by x — 7.2.2008 @ 14:47

  4. Kiinnostavaa. Missä sanomalehdessä tämä oli?

    Comment by Janne Aukia — 8.2.2008 @ 14:25

  5. Päivälehden museossa Ludviginkadulla Helsingissä on kunnostettu Linotype rivilatomakone ja siellä on työnäytöksiä joka toinen viikonloppu, esim. 29.-30. maaliskuuta ja 12.-13. huhtikuuta klo 12-14.

    Comment by Heino Pitkänen — 14.3.2008 @ 21:01

  6. Oo, pitääpä mennä katsomaan. Kiitos tiedosta!

    Comment by Janne Aukia — 16.3.2008 @ 19:32

  7. [...] Heino Pitkäsen vinkin innoittamana Päivälehden museossa Ludviginkadulla katsomassa Intertype-latomakonetta, joka vastaa [...]

    Pingback by Kuutio » Latomakonetta katsomassa — 3.4.2008 @ 11:28

  8. Otappa yhteyttä 040 5018737, niin ongelmat ratkeaa.
    Museokirjapaino. Tampere

    Comment by raimo rajala — 7.10.2009 @ 8:46

  9. Mainiota, mainiota :). Eli muillekin blogiin eksyville tiedoksi, että Työväenmuseo Verstaalla Tampereella on tarkoitus järjestää ladontakonekursseja joskus marraskuussa, tarkempi aika selviää myöhemmin.

    Comment by Janne Aukia — 7.10.2009 @ 15:05

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Leave a comment

good buys on software pirodr! 666